Naiset, naiset ja naiset. 

Viikonloppuna tapasin upeita naisia. Kuusin kappalein täydellisiä yksilöitä, jokaisella oma tarina kerrottavanaan. Kirjoittaisin heistä kaikista henkilökuvauksen, jos saisin. Ehkäpä joku päivä joku heistä suostuu minun haastateltavaksi. Se olisi kivaa!

Perjantaina keräilin itseni masentuneiden päivien jäljeltä, ja tuo lähtötilanne ei ollut ihan otollisin iltaa ajatellen. Tuolta tämä kotiäiti näyttää, ennen ja jälkeen.

Meillä oli silloin kolmen lapsuuden ystävän kanssa treffit ja tarkoituksena oli, taas, löytää hieman sutinaa sinkkulikoille. No, kuten arvata saattaa, niin ei käynyt. Istuimme pubin nurkkapöydässä nenät kiinni toisissa ja vaahtosimme elämää läpi. Kyllä aikamoinen Batman olisi saanut olla, että siihen olisi tullut pokailemaan tyttöjä. Ne vähäisetkään mieskontaktit eivät päässeet jatkoon, eikä ne miehet kyllä niitä sormuksia osaa katsoa. Eivät ole vielä niin harjaantuneita, tai sitten eivät anna sellaisen vaikuttaa. Yritimme viimeiseen asti olla toiveikkaita, mutta lopulta pizzanhimo vei voiton ja heitimme hanskat tiskiin. 

Illallistin eri daamien kanssa lauantaina. Silloin ei haettu seuralaisia, silloin nautittiin hyvästä ruoasta ja tunnelmasta. Mietin eilen pitkin päivää, että kaikki tapaamani naiset ovat hyvin erilaisia toisistaan. Yksi on vahva, toinen pohdiskelija, yksi tarkka ja seuraava lunki. Sitten on vielä seikkailija ja viimeisenä lämmin. Ajatelkaa miten hienosti mulla on asiat, kun elämässäni on kaikkia noita. 

Olen helposti avautuvaa tyyppiä. Päästän helposti ihmisiä lähelleni ja avaan heille sieluni. Kerron ongelmistani ja iloistani. Olen ihminen, joka kaipaa juttuseuraa. Olen myös helposti hyväksikäytettävissä. Minulla on historiassa kaverisuhteita, joissa minulta on sumeilematta viety kaikki, kaikki ja sitten heitetty nurkkaan. Olen helposti `sosiaalitoimisto`, enkä voi kääntää päätäni, jos joku tarvitsee apua. Olen ehkä oppinut joistain tilanteista, mutta edelleen minä luotan ihmisiin. Luotan mun ystäviin, mun naisiin. Enkä osaa koskaan ajatella, ettenkö voisi jostain asiasta puhua heille. Arvostan heitä, koska olen nähnyt muunkinlaisia tyyppejä. Sen takia mennyt viikonloppu oli itselle henkisesti erittäin voimaannuttava, koska me puhuttiin niin paljon. Eli kiitos siitä! 

Viikonloppuna muuten ulkoiltiin ja painettiin hikipäässä HopLopissa (joka oli kyllä aika raju mesta). Kohta kolme vee diggas täysillä siitä, eikä tarvinnut hirveesti nukkumattilauluja illalla laulaa, kun uni tuli aikas näppärästi. Tällä viikolla valmistellaan monissa kodeissa juhlia, niin meilläkin. Tosin ei Halloween, vaan noita nimenomaisia 3v. juhlia. Kauhistelen tässä kirjoittaessani noita likaisia ikkunoita, jotka loistavat auringonpaisteessa. Toivon siis lauantaille pelkkiä pilviä, enkä ainuttakaan auringonsädettä. Tällä viikolla luvassa siis kirjoituksia tulevista juhlista ja niiden tarjottavista. Pysy kuulolla!

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram