Me matkustettiin taannoin vesiteitse n. 27h, ja siis koko perheen voimin. Ajattelin, että se tapa olisi huomattavasti lapsiystävällisempää kuin puolivuorokautta laivassa+toinen samanlainen autossa. Ja edelleen olen samaa mieltä. 

Mietin etukäteen, että saadaan viettää laatuaikaa perheenä ilman mitään arkisia askareita ja, että laulua ja leikkiä riittää kyllästymiseen asti. Mutta kyllästymistä ei tapahtunut, kertaakaan. Lähdimme siis hetkeksi viettämään "arkea" Tanskaan, hengailemaan, työskentelemään ja tutustumaan pieneen sukulaistyttöömme. 

Niinkuin tässä taannoin kerroin, että mieheni on alkanut työskentelemään kotoa käsin, niin sillä on ollut yllättävä vaikutus myös lapsiin, varsinkin tähän temperamenttiseen esikoiseemme. Ymmärrän, että hänen ajatukset ovat sekaisin, kun ei tiedä miksi arki muuttui yhtäkkiä. Hän ei ymmärrä miksi isikin käskyttää päivisin, kun aikaisemmin se oli vain äiti ja isi oli se kiva kaveri iltaisin. Kaikkien hermoja kiristelee, ei vain pojan. (Tämän takia annoin sen 2kk deadlinen toimiston löytämiseen). 

Tämä reissumme tuli siis hyvään rakoon, vaikka arki muuttuu taas hetkeksi, niin se on sentään sukulaisten ympäröimää hauskanpitoa ja jatkuvaa leikkimistä (lapsille). Minulle tavallaan samaa, suomennettuna lastenvahteja, pitkiä kaupunkireissuja, hyvää kahvia, taivaallista leipää ja eiyhtäänmitääntyhmääkotihommaa! 

More to come..

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram