Kun saa omia lapsia, niin luonnollisesti heidät haluaa ympäröidä ihmisillä joihin sekä lapsi, että vanhempi voi luottaa, missä tilanteessa vaan. Näitä voivat olla hyvät ystävät, isovanhemmat ja omat sisarukset. Kummeiksi valitaan henkilöt joiden toivotaan solmivan lapseen erityinen suhde, sellainen, että lapsi tuntee olonsa tutuksi ja turvalliseksi ennen kaikkea heidän kanssaan. Varsinkin, jos isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat kaukana tai vaikka menneet tikapuilla taivaaseen, niinkuin esikoiseni kuvittelee hänen yhden isovanhemman sinne menneen.

Meidän lapsille on kummeiksi valittu omia sisaruksiamme, niin on tehty myös minun ja sisaruksieni kohdalla. Minulle se siis tuntui tutulta ratkaisulta. Vaikka kaikki meidän omat sisaruksemme ovat lastemme kanssa läheisiä, niin silti tuntui hyvältä valita heistä ne henkilöt joiden kanssa (ainakin toivon) ovat bestiksiä hamaan tulevaisuuteen. 

`Kummi on kutsuttu vanhempien rinnalla pitämään huolta lapsesta.`

Minua ja miestäni pyydettiin erään pienen herran kummeiksi tällä viikolla. Meinasin tikahtua onnesta. Edelleen tuntuu siltä. Vaikka tämä kyseinen kundi olisi muutenkin tullut meille läheiseksi, niin sillä hetkellä hänestä tuli ikään kuin myös `meidän lapsi`, kolmas sellainen. Hyvä ettei alkanut maito nousta uudelleen rintoihin, niin sekaisin siitä menin. Kotimatkalla itkua tihrustin ja hetkittäin se vaihtui huutoitkuksi, kun esikoinen kyseli Pappansa perään, heilutellen hänelle taivaaseen auton ikkunasta. On muuten aika raastavaa vastailla surullisen kuuloisen lapsen kysymykseen `Koska se Pappa oikein tulee, minulla on sitä kova ikävä`. Ja lapseni ei valitettavasti koskaan ehtinyt tapaamaan Pappaansa. Silti hän ikävöi. Voitte kuvitella, että nieleskelen itkua tuon tuosta, kun aiheesta puhumme. Nämä tunteita kuohuttavat aiheet ovat samalla hetkellä minun kyynelkanaville too much!

 

Kummius käsitteenä muuttui mielessäni tällä viikolla. Vaikka pidin sitä tärkeänä asiana omien lastenkin kohdalla, niin nyt sen merkitys syveni. Minä en niinkään ole hengellinen ihminen, mutta näissä asioissa mennään syvälle. Lueskelin tuolta evl.fi -sivuilta mitä kummeudella kirkon näkökulmasta tarkoitetaan, ja kohta 'Kummi on lapsen elämässä tärkeä ihminen, turvallinen aikuinen ja ystävä. Kummeja ei voi vaihtaa eikä kummeilta ottaa pois tehtäväänsä kastetoimituksen jälkeen` kolahtaa jotenkin kovaa.

 

Kummipojalleni

Minä lupaan olla turvallinen aikuinen ja ystävä, hauskuuttaja ja läheinen, luotettava ja aina läsnä. Minä lupaan tarjota kokemuksia ja olla juhlimassa elämäsi isoina hetkinä. Minä lupaan rakastaa ja rutistaa, aina. Odotan innolla, että saan alkaa kutsua sinua nimellä ja, että opit tunnistamaan myös minut. Meistä tulee hyvä tiimi, minä lupaan!

 

 

fairy godmother-maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram