Mieheni on männä viikkoina joutunut olemaan yh-isä, pyykkäri, siivooja, kokki, juoksupoika, syli ja kaikkea sitä mitä ikinä lapset ja minä olemme häneltä vaatineet. Itse jouduin taas heittämään sairaalan univormun päälle ja viikko erossa perheestä oli täyttä tuskaa. Vaikka päivittäin heitä näinkin, ei sairaalaympäristö tuota lapsille saatika äidille sellaista iloa mitä yhteinen aika normaalisti tuo. 

Kun vihdoin pääsin kotiin, niin sydämeni meinasi pakahtua esikoisen ylisanoista kuinka onnellinen hän oli, että äiti oli vihdoin takaisin. Pienempi teki sen mitä hän osasi ja painoi päätään rintaani vasten monia, monia kertoja, kun vihdoin taas jaksoin pitää häntä sylissäni. Vaikka sairaalassa itkin itseni uneen ikävöidessäni kotiin, tiesin että heillä menee siellä hyvin. Tiesin, että voin luottaa mieheeni. Eikä hän tarvi mitään neuvoja, google auttaa tarvittaessa:)

Lasteni isä on ollut koko ajan muutenkin mukana kaikessa lapsiin liittyvissä asioissa, hän ei ole pitänyt mitään "äidin" tehtävinä vaan on halunnut olla myös äiti siinä missä isäkin ja onnistunut tässä erityisen hyvin. 

Olen ilokseni huomannut, että ympärillä on innokkaita iskä-ihmisiä enemmänkin. Pohdin kovasti miten isän rooli on muuttunut vuosikymmenien aikana. Mun äiti oli kotona kun olimme pieniä ja isukki painoi hommia. Vauvakirjastani luin kysyneeni ensimmäisinä kysymyksinäni "missä iti on?". Toisaalta se sai minut surulliseksi, mutta tänä päivänä vimosen päälle iskäntyttönä en näe asialla mitään merkitystä. 

Nykypäivän isät käyttävät innoissaan isyysvapaita hyväkseen, koska nauttivat lasten kanssa arjesta. Tein pientä galluppia perheille joissa äidin palattua työelämään isä on jäänyt kotiin lasten kanssa. 

Kaikki vastaajat sanoivat lähes samoja sanoja käyttäen, että olivat heti valmiita hyppäämään siihen koti-isän rooliin, kun mahdollisuus tuli. Osa sai yhdistettyä vielä kesälomankin isyysvapaaseen jolloin sai vielä jatkoajankin siihen perään, ja se tuntui hyvältä. Yksi isä harmitteli, ettei aikoinaan jäänyt esikoisen kanssa kotiin. 

 Tämäkin kertoo minun mielestä siitä miten lähivuosienkin aikana asiat ovat muuttuneet. Ei 5 vuotta sitten isyysvapaita käytettyä vielä niin paljoa kuin nyt. GO ISKÄT! 

Isyysvapaan aikana vaikeaksi asiaksi yksi isä totesi yöheräämiset tai niihin tottumisen. Toinen koki välillä kaipaavansa aikuisen seuraa, ja kaikki vastanneet totesivat, että arkisten askareiden suorittaminen oli välillä haastavaa. Kysyin myös kaikkien näiden miesten puolisoilta kysymyksiä ja kuin he olisivat kaikki olleet yhdessä vastaamassa, he mainitsivat että isälle teki hyvää huomata mitä se arjen pyörittäminen kotona on, ettei se ole pelkkää lomailua. Yhtälailla kaikki miehet vastasivat, että vaikka olivat arvostaneet jo aiemminkin kotiäitejä, niin ehkä sen työmäärän ymmärsi nyt vielä paremmin. Eikö olekin herttaista. Vaikka kaikki vastanneet ovat ihan erilaisia ihmisiä, erilaisissa töissä, eri kaupungeissa ja eri elämäntilanteissa, niin silti meitä lapsiperheitä yhdistää hyvin paljon samat asiat ja ajatukset. 

Äidit myös mainitsivat, että isyysvapaa oli yhteinen päätös eikä omaa miestä tarvinnut siihen suuntaan potkia. Kaikki kokivat myös oman töihin paluun helpompana kun tiesi, että lapset saivat jäädä kotihoitoon. Osan lapset reagoivat muutokseen, osan ei. Näiden perheiden lapset ovat hieman eri ikäisiä, että toki silläkin on merkitystä.

Taas kuin kuorolauluna kaikki isät mainitsivat että palkitsevinta isyysvapaassa oli se aika jonka sai rauhassa käyttää lasten kanssa, vaikka rahallisesti tulisi takkiin muutaman satasen, niin sillä ei ollut mitään merkitystä, koska ne hetket yhdessä lasten kanssa olivat korvaamattomia. Kukaan ei kokenut, että järjestely olisi vaikuttanut parisuhteeseen, ainakaan negatiivisesta. Ja yksi isä mainitsi että oppi tänä aikana ehkä vähän kärsivällisemmäksi lasten suhteen. Aika hienoja juttuja!

Galluppiin osallistuneet isät osasivat mielestäni hienosti kertoa ajatuksiaan aiheesta. Ja puolisoiltaan saamat kehut nosti suupieleni entistä korkeammalle. 

Olemme siis menneet valtavia harppauksia eteenpäin ajasta jossa vain äidit hoitavat lapsia ja kotia. Tasa-arvoinen maailma on kuitenkin vielä kovin kaukana, mutta ainakin tällä osa-alueella isät tekevät sen eteen paljon töitä ja omasta tahdostaan. Se on upeaa! 

Kaikki vastanneet suosittelevat järjestelyyn ryhtymistä, se antaa uutta perspektiiviä molemmille vanhemmille. Äideille sitä ettei kaiken tarvi mennä heidän sääntöjen mukaan ja isukeille vapautta tehdä asiat parhaaksi katsomallaan tavalla. Ja ennenkaikkea ne rakkaat pienet palleroiset iloitsevat asiasta vähintäänkin yhtä paljon kuin vanhemmat. 

 

Suuri kiitos kaikille vastanneille! 

Kommentit (2)

Vierailija

Tämäpä oli hyvä teksti! Itse vielä unelmoin lapsista ja siitä hetkestä, kun voin jäädä äitiyslomalle. Tätä tekstiä lukiessani kysyin mieheltäni, että mitä hän ajattelee isyyslomasta ja aikooko käyttää sen. Ehdottomasti kuulemma käyttää tämän yhteiskunnan tarjoaman edun sitten, kun sen aika on :) 

Meillä tosiaan vasta unelmoidaan lapsista ja poen itse ihan mahdotonta vauvakuumetta. Elämäntilanne itsessään olisi juuri sopivan vakiintunut, mutta työkuviot asettavat kapuloita rattaisiin, sillä vakituinen työsuhde puuttuu. Määräaikaisuuksia toki on taustalla useita, sillä naisvaltaisella alalla työskennellessä äitiyslomalaisia riittää ja näin ollen myös tarvetta äitiysloman sijaisille :) Koen kuitenkin nuorena naisena vakinaistamisen lähes mahdottomaksi asiaksi ja tuntuu, että oma olemukseni oikein loistaa, että "kun vakinaistatte minut, niin jään heti äitiyslomalle". Pidän työstäni ja työpaikastani niin kovasti, että haluaisin palata juuri samoihin tehtäviin myös äitiysloman jälkeen. Olen lisäksi sellainen, joka kaipaa elämäänsä turvaa jota vakituinen työsuhde toisi muutenkin... On vaan todella raastavaa potea kerrassaan riipivää vauvakuumetta ja  elää sellaista elämäntilannetta jossa lähipiirikin ihan odottaa vauvauutisia, mutta työnantajalta ei heru sympatiaa vakinaistamisen suhteen, sillä "tässä taloustilanteessa täytyy riskit minimoida, eikä voida vakinaistaa"

maikkuy
Liittynyt22.10.2015

Kiitos! Ymmärrän "tuskasi", vauvakuume ja jokin sen lääkitsemisen esteenä voi olla raastavaa:) Väkisinkin asiaa miettii myös taloudellisesta näkökulmasta, mutta omalla kohdallani yritin aina pyristellä pois siitä ajatuksesta, en halunnut antaa rahalle valtaa kun asiaan liittyi lapset. Nyt kun kolmannesta vauvelista on puhuttu, se rahan pirulainen nostaa päätään vaan entistä lujempaa. Olen kuitenkin oppinut, varsinkin ihan lähiviikkoina, että kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyy aina, vaikkei kaikkea pystykään suunnittelemaan loppuun asti. Kaikkea hyvää teille ja ei muuta kuin Go for it:)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram