Olen vajonnut itsekin sille itsesäälin tasolle, että "miksi minä" tämän sairauteni kanssa. Mutta se taitaa olla aika yleistä. Ainakin siltä tuntuu, kun luin yhdestä lehdestä kolmen naisen tarinan heidän sairauksistaan. Yksi oli sairastanut rintasyövän ja kärsi nyt sen takia toisen rinnan puuttumisesta, häpesi myös arpeaan, jonka takia on muuttanut puketumistaan. Väkisinkin aloin ajattelemaan, että hänhän pelastui, antaa tissien mennä. Mutta samanlaista asiaa minäkin tavallaan käyn läpi, ja aloin kuitenkin ymmärtämään häntä. 

Toinen nainen sairastui ihotautiin, jonka takia hiukset lähtivät. Nykyään hän osaa jo vitsailla peruukillaan, mutta kuntosalille ei uskalla mennä, koska pelkää sen tippuvan päästä. Ymmärrän häntäkin. Hän tosin lopuksi totesi, että uskoo vuoden päästä olevansa pidemmällä ja omaavansa uuden harrastuksen. Minäkin uskon, että henkinen kasvu tapahtuu pikkuhiljaa, mutta siihen pitää uskoa, että voi saavuttaa jotain. 

Kolmas tarina kertoi viisivuotiaana sokeutuneesta naisesta. Hänen positiivinen elämänasenne sai minut onnelliseksi. Hän opiskelee ja urheilee, hän kokee että ihmisissä on muutakin kuin hiukset ja vaatteet, joita hän ei voi nähdä. Niin. Mietin heti, että jos keskustelisi silmät kiinni ihmisten kanssa, miten paljon enemmän paneutuisi ihmisen sisimpään, kun ulkoinen ei olisi herpaannuttamassa tilannetta. 

Olen tällä viikolla saanut kokea niin pyyteetöntä rakkautta ja lähimmäisestä huolehtimista ystäviltäni, että se pakahduttaa sydäntäni. Siinä ei ole kyse mistään ulkoisesta, vaan siitä mikä kumpuaa sisältä. Minua ympäröi kasa upeita ihmisiä eikä heitä haittaa vaikka olen vähän rikkinäinen. Olen kuitenkin onnellinen. 

"Ja tähtitaivas. Sen näkisin mielelläni vielä kerran" , totesi jutun lopussa tämä sokea nainen. Lausahdus sai minut kyyneliin. Hänellä on kyky nähdä elämä eri tavalla, kauniimmalla tavalla kuin minulla, mutta minulla on kyky nähdä tähtitaivas. Meillä kaikilla on jotain, mutta kellään ei ole kaikkea. 

Uskon taas enemmän ja enemmän siihen, että kaikella on oltava tarkoituksensa❤️

Terveisiä Potilashotellista!

 

Maikku

Kommentit (6)

T

Kaunis sisältö myös tekstissä.

"If the whole world was blind - who would you impress?"

Laitan silmät kiinni, ja ajattelen Sinua voimallisilla ajatuksilla.

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram