Mähän olen siis sellainen hommatyyppi, hommailen kaiken aikaa ja vähän "joka lajia".

Ja katos, ku meinasin seota sunnuntai-iltana terassilla istuskellessani kun viereinen hyper puutarhakauppa ei ollut auki enää yöaikaan. Ekat kunnon kelit, niin kädet täristen jouduin odottaan seuraavaan aamuun ennen kuin pääsin kuluttamaan sinne kaikki sosiaalitukeni. Kukkahulluus is here!

Meidän piha on super aurinkoinen, eikä varjopaikkoja juurikaan ole. Muuten tämä ei luonnollisesti haittaisi, mutta rakastamani hortensia ei syty arskaan yhtä paljon kuin minä, eikä siis oikein menesty meidän pihamaalla, mutta silti väkisin niitä joka vuosi hankin koska ovat niiiiiin kauniita. 

Ja niin tein nytkin, ostin rekallisen perusvarmoja orvokkeja ja yhden pienen hortsun, jota suojelen kaikilla voimillani ja nostelen paikasta toiseen vähän väliä. Tänään istutin myös ensi kertaa pionia kukkapenkkiini, taidan nukkua teltassa yöni jotta voin vahtia niidenkin kasvua. Huhhuh miten ihanaa!

Mä olen siis kaiken tän muun "kotiäiti-idyllin" lisäksi vielä puutarhaihminenkin, I know! 

Mä voisin kulkea näppylähanskat käsissäni kaiket päivät ja tehdä vähän kupsutushommia. 

Ja kolmevee on varsin innokas puutarhatonttu ja tarttuu aina lapioon kun pyydän apuun. Myös taimipihat hän kiertää iloisena ja kehuu kauniita kukkia. Hänestä tulee siis varsin kelpo aviomies jonain päivänä. 

Vuosi sitten tänä 4. toukokuun päivänä en vielä tiennyt, että tyttäreni olisi paukauttamassa maailmaan näillä näppäimillä. Vuosi sitten tunsin tuskaa kiristävistä vaatteista ja kenkien jalkaanlaiton vaikeudesta. Vuosi sitten! Vauvavuosi on siis ohi, aikamoista! Nyt harjoitellaan kävelyä ja ollaan äitiriippuvaisia oikeen urakalla. 

Tämä pihanlaitto, lapset, aviomieheni, alkava kesä, ihanat ystävät ja elämän rentous saa mut hyvällä tuulelle, siis tosi hyvälle tuulelle! 

ps. kun tyttäreni syntyi 6.5. ja pääsimme 8.5. kotiin niin 10.5. kannoin jo multasäkkejä pihalla, kun vihdoin pääsin hommiin. En tosin suosittele sitä kenellekään juuri synnyttäneelle, alavatsaa meinaan pikkasen vihloi, muuutta hätäsenä mansuna en voinut enää vaan olla. Hommia on tehtävä!

Iloisin terveisin,

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram