Date nightit oli joskus liiankin helppoja järjestään, jopa niin, ettei niitä osannut arvostaa lainkaan. Me mentiin tuon tuosta ulos syömään, vähän paremminkin oli arki tai juhla. Ja eipä meidän deittailuun muuta kuulunutkaan kuin syömistä ja sen kyllä alkoi huomaamaan aika äkkiä. Maha kasvoi jo kovaa vauhtia, ennenkuin esikoinen oli edes vielä suunnitelmissa.

Nykyään useimmiten treffeillä käydään silloin, kun joku ystävä järjestää juhlat. Eli kahdenkeskistä aikaa se ei todellakaan ole. Eilen keksimme siis järkätä date nightin kotona, kun lapset menivät nukkumaan. Meillä oli leffaksi valittu viimeisin BECK -elokuva ja hetken jääkaappia katseltuani päätin pyöräyttää `tortillapizzat`. Sehän kävi näin:

Tee taikina jauhoista, vedestä, suolasta ja öljystä. Niitä usein on kaikilla kaapissa aina. Mittaa kulhoon sopivasti kaikkia jotta saat jämäkän taikinan josta on helppo pyöritellä palloja. Minä laitoin reilun 3dl durumjauhoja, vähän suolaa, vajaan 0,5dl öljyä ja vettä sitten sen mukaan miten näin taikinan käyttäytyvän. Siitä sain kolme hyvän kokoista palloa ja kaulin ne halkaisijaltaan n. 10-15cm ympyröiksi ja siitä suoraan kuumalle paistinpannulle. Ei mitään paistorasvaa, suoraan siihen vaan. Paistaminen vie vaan muutamia minuutteja ja pari kertaa kääntelin niitä, kunnes alkoi ilmestymään väriä pintaan. Siitä pannulta sitten suoraan uunipellille ja täytteet päälle. Uunissa ne ovat 5-10min tai vähän fiiliksen mukaan. Mä laitoin täytteeksi tonnikalaa, pepperonia ja tomaattia. Luonnollisesti veistelin muutaman oltermannisiivun päälle, niin ja ketsupit pohjalle. Uunista tullessa voi maustaa suolalla, pippurilla, oreganolla ym.. Aika tuhti, mutta kivan spessu iltapala ja sopi illan teemaan hyvin. Yksi pieni punkunliru olisi kruunannut kokonaisuuden, mutta harmi että varastot oli tyhjät (myös naapureiden :)) 

Suosittelen kokeilemaan noita. Ja jos haluaa tehdä perinteisiä tortilloja niin taikina on sama, mutta kaulisin ne aika ohuiksi ympyröiksi, jotta rullaaminen ja syöminen olisi helppoa. 

Tuon iltapalan jälkeen olikin kivaa tänään päästä vähän kuntoilemaan heti aamusta. Mieheni lomissa on ehkä parasta, tai ainakin toiseksi parasta se, että minä pääsen liikkumaan koska vaan, eikä tarvitse lähteä klo 04 salille heilutteleen jalkojaan. Mulla on tässä flunssan jälkimainingeissa mennyt taas jokunen ja viikko ja jokunen sokerikilon sujahtanut suusta alas, niin mun ripuliranteet on aika kovilla muutaman päivän tän startin jälkeen. Treeniblogia tästä ei tule, mä vannon, mutta onhan se nyt kiva kertoa teille aina ne harvat kerrat kun gymillä olen päässyt käymään. 

ps. kävin toisen kerran juoksemassa niiden juoksurattaiden kanssa ja n. 4km kohdalla mietin, että kävelen loppumatkan, 7km kohdalla melkein pysähdyin tekemään myynti-ilmoituksen niistä tori.fi:n ja kotiin päästyäni meinasin oksentaa. Lupaan, että annan niille vielä muutaman mahdollisuuden, mutta saattaa olla, että ratasmaratoonaria minusta ei kuitenkaan tule. 

Mukavaa torstaita!

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram