Kyselyikä lapsella on hellyyttävää, mielikuvituksellista, ihanaa ja tärkeää. Muuuutta, jossain tilanteissa se on myös aika raskasta. Kun on kiire, hermo kireellä eikä muista kaikkea mitä pitäis ja omat ajatukset jäävät kysymyksistä aiheutuvan mölyn taakse. "Äiti mikä toi on, mik äiti, mik äiti mik äiti, äitii äitii äitii, mikäs toi on, mik mik mik? Äiti mik äiti?" Silloin tarvitaan taas sitä pinnaa. Ja miten musta tuntuu nyt just tällä hetkellä, että olen ainut tämän mielipiteeni kanssa. Olen pohtinut tässä lähipäivinä, että kuinka riittämätön äiti olenkaan. Tuntuuko kyselyikä muista joskus raastavalta? Takana on jokseenkin vaikeita päiviä. 

Tiedättekö tunteen, kun housun nappi kiristää, tukka on likanen, pyykit on kuivarissa ties monetta päivää, tavarat tippuu käsistä ja itku on kurkussa. Fakkeli mä välillä vihaan tätä naisena olemista. Mä en ole saanut mitään aikaiseksi hetkeen, siis edes niitä pyykkejä viikattua. Enkä osaa määritellä tuota `hetkeä`, se saattaa olla päivä tai viikko, nyt se tuntuu ikuisuudelta. Katselen vain niitä ryppysiä kuteita oven takaa tippa silmässä, että kuinka saamaton voikaan olla. Toisinaan, useimmiten kuitenkin tehoilen hulluna sen rakastamani pesukonesetin kanssa. Ehkä se `normaalitila` onkin yliyrittämistä enkä tunne välimuotoa, se on siis joko on tai off. Taidan mä muutenkin olla vähän sellanen musta/valkoinen tyyppi. Jos en tykkää jostain, niin en sit todellakaan tykkää tai jos joku ihanaa, niin se on sit kans vimosen päälle ihanaa. 

Tiedätteko tunteen, kun olet ulkopuolella omasta elämästäsi. Sä oot ulkopuolella kaikesta entisestä. Tuntuu siltä, että elän tässä äitimaailmassani yksin. Haaveilen vaippojen keskellä. Haaveilen, että haalari menis lapsen päälle ensimmäisestä pyynnöstä. Haaveilen, että mun arkiset askareet katois viikoksi johonkin. Haaveilen haaveilemisesta. `Hello from the other side´, siltä musta tuntuu. Mä katselen omaa elämääni sivusta, jonkun aidan takaa. Oon kuunnellut Adelen Hello -kappaletta noin sata kertaa tänään ja se osuu muhun kovaa. Se on raastava rakkauslaulu itselleni. `At least I can say that I´ve tried..` 

Tää elämä onkin yllättävän raskasta, mitäs kummaa? kukaan ei valmistellut mua tähän. Kukaan ei tsempannut ja kertonut, että saatat kokea joskus vaikeita hetkiä, mutta niistäkin selviää. Päivästä toiseen suoritetaan samoja askareita. Pidän lapseni turvassa ja elämän kasassa. Kuulostaa aika simppeliltä, mutta miks musta tuntuu, että tää ei kuitenkaan ole sitä.  Mä en vaihtais päivääkään pois tästä ajasta lasteni kanssa, enkä halua vielä takaisin aikuisten maailmaan, mutta kai silti saan olla välillä uupunut ja allapäin. Olenkohan maanis-depressiivinen, taidan vähän googlailla.

Adele-Hello https://www.youtube.com/watch?v=YQHsXMglC9A

Hello from the outside, Maikku 

Kommentit (2)

Elli

Moikka! Olen ollut todellakin ihan samoissa fiiliksissä usein. Itse asiassa varmaan aika tasan vuosi sitten musta tuntui usein juuri tuolta. Olin silloin kotona lasten kanssa. Nuorempi oli vähän alle vuoden ja nukkuikin vielä tosi huonosti, joten univelassa painettiin päivät pitkät. Silloin alkoi tuntua siltä, että olen ollut tosi pitkään sivussa omasta elämästäni. Kyllähän minäkin sen koko ajan tiedostin, että kaikki on oikeesti tosi hyvin, kaksi perustervettä lasta, mies ja asiat mallillaan, mutta minä itse olin jäänyt johonkin sivuun. Eikä mitään sosiaalista elämää, miehellä oli pikkujoulunsa ja muut pippalot ja minä olin aina kotona. No, sitten alettiin järjestää niin, että minäkin pääsin tuulettumaan ja vähän harrastusta sun muuta, niin helpotti :) Niin ja se kyselymölinä on tuttua, etkä ole ainut jolla siihen meinaa mennä hermo. Kunhan se lapsi kasvaa, niin mölinä alkaa muuttaa muotoaan oikeesti pohdittuihin kysymyksiin ja niitä on jo mukava miettiä pikkumiehen kanssa.

maikkuy
Liittynyt22.10.2015

Moi Elli, Kiitos tsemppaavasta kommentista! Tänään olin taas kaikessa maanis-depiksessäni tosi iloinen auringonpaisteesta ja pakkaskelistä, eikä mikään kysymys ollut liikaa. Tämmöstä tää vaan on :) Mukavaa viikkoa sulle!!

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram