Munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (polycystic ovary syndrome, PCOS) on tavallisin naisten hormonihäiriö. Häiriön perussyytä ei toistaiseksi tunneta, mutta sekä perimällä että ympäristötekijöillä arvellaan olevan yhteyttä asiaan. 

`On kuule lottovoitto, jos sinä koskaan saat lapsia`

Tuo lause on jäänyt tämän kertaisen tarinani päähenkilön mieleen ikiajoiksi, eikä ihme, koska se kolahti myös minuun aika vahvasti. Noilla sanoilla hänelle kerrottiin muutamia vuosia sitten juuri todetun sairautensa mahdollisista seurauksista. Ja sairaus on siis tuo PCO, munasarjojen monirakkulatauti.  Tämän nuoren naisen tulevaisuuden haaveet kokivat silloin täräyksen, kun normaalin gynekologisen käynnin yhteydessä hänelle kerrottiin, että raskaaksi tuleminen saattaisi hänen kohdallaan olla erittäin vaikeaa. Tauti aiheuttaa siis siittiöille ahtaat paikat rakkulaisissa munasarjoissa, eivätkä ne pääse toimimaan `halutulla` tavalla. Tämä nainen oli syönyt ehkäisypillereita jo useita vuosia ja niiden epäiltiinkin peittäneen rakkulat aiemmissa munasarjojen ultrauksissa, joita hän oli aina gynekäynnin yhteydessä teettänyt. Pillerit pitivät kierron tasaisena, eikä tuonut julki sairauteen liittyviä muitakaan oireita. 

Tämän naisen kohdalla pillereiden poisjättö paljasti sairauden, mutta sekoitti kierron. Eli toisaalta hyvä, toisaalta paha. Ja kun kierto on sekainen, ovulointi on lähes mahdotonta tai ainakin sen paikantaminen on. Tässä kohtaa hän lääkärin ohjeen mukaan alkoi pudottamaan painoaan, vaikkei ollut ylipainoinen, niin silti muutamankin kilon tiputtaminen saattaisi muuttaa tilannetta. Lisäksi hänelle määrättiin keltarauhashormonia tasaamaan kiertoa. Sitä hän ei kuitenkaan aloittanut syömään, vaan omatoimisesti alkoi etsiä luonnonmukaista tuotetta, joka voisi auttaa hänen tilannettaan. Neljän seuraavan kuukauden ajan hän söi mehiläisvahakapseleita, jonka jälkeen kierto alkoi normalisoitumaan. Googlettelin tuon mehiläisvahan vaikutuksia, niin sehän on aikamoinen superaine. Sen kerrotaan lisäävän mm. sekä naisten, että miesten hedelmällisyyttä, ja voisi jopa palauttaa vaihdevuosidaaminkin raskautuvaksi.

Prosessi oli käynnissä ja ajatukset pyörivät `hankkeen`ympärillä. Nainen alkoi olemaan siinä iässä, että kaikkia kiinnosti, koska heille tulee lapsia. Tottakai, koska sehän kuuluukin jokaiselle kadunkulkijalle ja puolitutulle. Kysymykset ahdistivat häntä. Kumpa kysyjät olisivat tienneet, mitä he miehensä kanssa käyvät läpi. 

Minä itsekin tiedän noista ahdistavista kysymyksistä jotain. Toinen lapsemme ei meinannut saapuakaan sillä sekunnilla, kuin olisimme tahtoneet, kuukaudet olivat pitkiä ja se paha mieli muistuu mieleeni nytkin. Minulla ei kuitenkaan ollut tiedossa mitään lääketieteellistä poikkeavuutta ja olihan jo yhden lapsen saattanut tähän maailmaan, niin ihmettelin, että missä mättää. Muistan kuinka kirosin mielessäni toistuvia kysymyksiä seuraavista lapsista ja välillä teki mieli vetää kysyjiä vähintäänkin avarilla. Ne ovat henkilökohtaisia asioita, joista puhutaan sitten, kun aihetta on. Väestöliiton mukaan n. 3000 paria vuodessa hakeutuu lapsettomuushoitoihin. Ja kuinka moni ei päädy, mutta kärsii asiasta? Haluan vain muistuttaa, että kysymykset voivat satuttaa. 

Tarinani päähenkilö kertoo, ettei missään vaihessa kuitenkaan menettänyt toivoaan, vaikka kuvailee itseään pessimistiksi, niin silti hän jaksoi uskoa. Puolison tuki oli tärkeä voimavara, siihen hän pystyi luottamaan. Vielä senkin jälkeen, kun seuraavassa munasarjojen ultrassa löytyi iso kysta. Se johti siihen tietoon, että se puoli munasarjoista on pois pelistä, mutta onneksi me naiset ollaan niin monimutkaisia, että munasolu irtoaa vuorotellen, kummaltakin puolelta eli oikean puolen sattuessa tsäännssit olisivat kohdallaan. Mulle tuli tässä vaiheessa jo sellainen olo, että eikö nyt mikään riitä. Siis, että eikö näiden ihmisten kohdalla epäonnea olisi ollut jo tarpeeksi.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen, hän teki positiivisen raskaustestin 2,5 vuotta PCO:n toteamisen jälkeen. Varhaisraskauden ultrassa tuli vastaan uusi mutka. Lääkäri heitti ilmoille, että kyseessä voisi olla tuulimunaraskaus. Eli raskaus, jossa kaikki muu lähtee etenemään normaalin raskauden mukaan, mutta sikiötä ei vaan muodostu. Sen jälkeen heillä alkoi kahden viikon tuskallinen odotus, joka tuntui kuulemma kahdelta vuodelta. Kaksi viikkoa piti odottaa, että ultralla voitaisiin todeta olisiko raskaus kuitenkin todellinen. 

Lapsen saanti, saannin vaikeus, synnytys, vauva-aika ym ova kaikki sellaisia aiheita, jotka ovat minulle erittäin tärkeitä ja lähellä sydäntä. Voisin keskustella näistä aiheista kaiket päivät. Ja koska jokainen tarina on erilainen, on mielestäni tärkeää, että on ihmisiä jotka haluavat jakaa omiaan, koska silloin saattaa aina auttaa jotain toista. Kuka tietää, vaikka teistä lukijoista joku kävisi tällä hetkellä läpi samaa prosessia PCO:n kanssa.

Nainen, josta olen tässä kertonut odottaa tällä hetkellä esikoistaan ja raskaus on edennyt mainiosti ja pian on edessä viimeinen kymppi. Hän kertoo nauttivansa joka hetkestä, ja sen kyllä huomaa! Edelleen hän kuitenkin kertoo olevansa huolissaan, koska luonteensa on sellainen. Tulevat vanhemmat herkistyvät iltaisin, kun heidän pienokainen näyttää temppujaan mamin masussa. He yhdessä tuntevat pienen ja niin kovin rakkaan ihmelapsen liikkeitä. Pieneksi ihmeeksi tätä raskautta on siis myös kutsuttu yhden lääkäri taholta. Tuleva mamma rakastaa masuaan ja haluaa näyttää sitä kaikille, eikä todellakaan piilotella sitä isojen paitojen alle. Hän ei myöskään ole tuntenut mitään negatiivisia tunteita muuttunutta vartaloaan kohtaan, vaan se tuntuu juurikin oikealta. Oikealta siihen tehtävään. Hän näyttää onnelliselta ja varmalta söpön pömppiksensä kanssa. Olen jopa paikka-paikoin kateellinen tuosta onnesta, koska minulle raskaana oleminen ei ole ollut herkkua. 

Heidän kotinsa henkii lämpöä ja odotusta. Pientä varten on jo tehty hankintoja, ja ne ovat löytäneet omat paikkansa. Tunnelma on ihanan herttainen. Toivon kaikkea hyvää ja onnellista loppuodotusta. 

 

I was waiting for so long
For a miracle to come
Everyone told me to be strong
Hold on and don't shed a tear

Through the darkness and good times
I knew I'd make it through
And the world thought I'd had it all
But I was waiting for you

 

Kiitos, että jaoitte oman henkilökohtaisen tarinanne!

PCO:sta kärsii 5-15% naisista ja se on kaikilla omanlainen. Tämä oli yhden heistä tarina. 

Maikku

Kommentit (2)

Lukija

Kauankohan tällä parilla kesti varsinainen raskautuminen? Siis minulle jäi vähän epäselväksi, että menikö siinä tuo 2,5 vuotta vai alkoiko varsinainen "projekti" vasta myöhemmin? 

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram