Kyllä on myönnettävä, että edelleen tämä juhannus saa tämänkin paatuneen kotirouvan mielensopukoissa kutiamaan, kun mietin niitä kaikkia ihania festarikesiä. 

Yritän palautella mieleeni niitä tunnelmia juhannusviikon torstaiaamuista, kun lähdönhetki alkoi olla käsillä. Sellaisia tunteita ei enää koeta, ne kuuluivat siihen elämään. 

Vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna moni festarireissu olisi voinut mennä paremminkin, niin mitään niistä en silti vaihtaisi pois. En edes viimeisen vuoden ensiaputeltassa saamaani lastaa ranteeseen. Se muistuttaa minua ikuisesti yhdestä hetkestä. 

Nyt, juhannusyönä, kun valvon mieheni kuorsauksen tahdissa mietin, että haikailuun ei ole nyt tilaa. Ne kesät olivat ja pysyvät, mutta enää en siihen pystyisi. Varmaan lasten myötä viimeistään vanhenin henkisesti ja sisäinen "ilonpilaaja" heräsi. 

Tänä päivänä en kestäisi naapurileirien yöt läpeensä metelöiviä teinejä, enkä huonolla musiikkimaulla ja rammarilla varustettua äijäkööriä toisella puolella omaa telttaani. Ei ei, minä menisin silkkiyöpaidassani (jollaista en oikeasti omista ja haaveilen vaan pitkästä nansolaisesta) pyytämään pitämään pienempää ääntä, koska kotiäiti tarvii unta. Olen siis tullut tieni päähän. Siltä osin. Tämä kotikylän rauha on nyt sitä mitä haluan juhannukseltani. Eikä tämä ole edes enää niin spessu juhla, vaikka joskus se olikin vuoden kohokohta. Ajatella. Esikoista peitellessäni sänkyyn sanoin hälle, että nyt on sitten puoli vuotta jouluun. Noin en ajatellut vuonna 2009 kun Jämsäläisen auringon noustessa leirimme koki järkevän upgreidauksen ja niistä festareista tulikin yksi historian parhaimmista. 

Haikailuun ei siis ole tilaa. Varsinkin nyt tän madafaking terveysongelmani kanssa olen päättänyt niin. Historiani puhuu puolestaan, että silloin en jahkaillut, silloin mentiin ja tehtiin. Nyt olen (luojan kiitos) vähän kaukaa viisaampi, mutta silti, jos jokin tuntuu oikealta niin siihen suuntaan on mentävä eikä vaan arkailla ja pyöriä paikoillaan. 

Festarimuistelot sikseen ja kohti uutta. Big things coming.. jos ei jänistetä:) 

 

Turvallista, rauhallista ja hiljaista juhannusaattoa kullekin säädylle! 

Maikku

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram