Ihan niinkuin aina, kun olen lähdössä johonkin, niin lapseni ovat vähintääkin flunssassa ja niinkuin viimeksikin, niin olin myös itse räkä poskella ja hypoterminen kun astuin la aamuna junaan. Matkaseuranani oli ystävä piiiiitkän ajan takaa, ollaan oltu noin yläasteikäisiä kun suhteemme alkoi. Nyt meillä on jo harmaita hiuksia, tai ainakin toisella meistä....noooh joka tapauksessa pitkä matka on tultu. Meidän reissuilla on aina seesteinen tunnelma, mutta usein on myös hieman epäonnea matkassa ja ei tämä viimeisinkään mennyt ihan täysin ongelmitta. 

Yhdellä Tanskan matkalla minun toinen jalka oli lähes kuoliossa, kun olin inasen turhan pitkään juossut lenkkejä kolottavalla nilkalla, mutta kun into on päällä niin minkäs teet. Yksi kesäinen terassi-ilta päättyi ensiapuun, kun lastani vietiin sinne murtuneen jalan takia. Tällä kertaa onnistuin katkomaan jonkunsortin valtimon nenästäni kesken vimosen päälle tasting menun! Ryntäsin vessaan paperitollo naamallani aiheuttaen hätääntyneitä katseita. Yks rulla vessapaperia myöhemmin pääsin takaisin pöytään nauttimaan meidän ultimaattisesta dinneristä. Ja nyt kaikki ymmärtää, että epäonni seuraa minua, eli sori Maija. 

Vaikka mutkia on matkassa välillä, niin silti pitää ottaa ilo irti kaikesta mitä tarjolla on. Meidän reissujen seesteisyys tulee luonnostaan. Mihinkään ei ole kiire.

 Mä olen onnellinen näistä ystävistä joita on ja joiden kanssa on kuljettu jo pitkä matka. Välillä haluaisin palata vuosiin 2007-2008 jolloin käytännössä asuin neljän parhaan ystäväni kanssa, siitä ajasta oli seesteisyys kaukana. Yhtään pidempään ei kenenkään sydän olisi sitä elämää kestänyt, mutta voi pojat niitä muistoja! 

Yritän siis sanoa, että ongelmia ja esteitä tulee aina. Kaikkea ei aina voi suunnitella, vaikka kovasti yrittäisikin. Vastoinkäymiset vahvistaa ja tuo kokemuksia. Ota elämästä kiinni kun se on nyt tässä, tee ja elä ja ennenkaikkea, rakasta! 

Viikonloppu oli mitä parhain ja tervetullut irtiotto, mutta silti minä kuoharihuuruissani ikävöin perhettäni salaa ja mikä tunne oli nähdä heidän nauravat naamansa eilen kotiin tullessa. Piti katsoa taas vähän kauempaa, että näki lähelle.

Olen onnellinen!

Mukavaa maanantaita,

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram