Ei meinaan ole helppoa,  tänä persikka-aikakautena. Persikka-aikakaudelle tarkoitan pyllykuvien vallankumousta somessa. 

Kyllä minäkin myönnän, että himoitsen unelmienvartaloa, mutta jatkuva sokerihimoni häiritsee unelman tavoittelua.  

Kyllä mua kuitenkin alkaa hieman häiritseen myös "olet itsesi pahin vastustaja" ja "ole paras versio itsestäsi" lausahdukset jotka lävähtää näytölle joka kerta, kun puhelimen avaan. Ja sitä on nyt kestänyt jo 4(?) vuotta! Kai mä nyt olenkin paras versio itsestäni, eikö kaikki ole sitä par'aikaa. Ei, ainiin, sillähän tarkoitetaankin että "tee itsellesi paras pylly ja kaposet kasvot", koska vain silloinhan olet paras! 

Eikös se anna meille ihmisille vähän turhamaisen ajatusmallin tähän elämään, varsinkin elämänsä alkutaipaleilla oleville tyypeille. Mä ehdottomasti kannatan terveellisiä elämäntapoja ja ne haluan opettaa myös lapsilleni, mutta ilman ulkonäköön liittyviä tavoitteita. Mun mielestä selluliitti ei voi olla ihmisyyden mittari. Vai onko kaikki mallit ja urheilijat pyhimyksiä?

Ole paras versio itsestäsi perheellesi ja ystävillesi, älä peilille! 

Tänään lenkillä ollessani kuulottimista kuului vähän väliä kannustavia urheiluun sopivia huudahduksia, ja sain niistä intoa. Sitten heti perään tuli joku ihana melankolinen ville valon laulama surkuttelulaulu ja olenkin taas tyytyväinen itseeni näillä vatsamakkaroilla ja roikkuvilla alleilla. Ja pystyin hyvällä mielellä hidastaa tahtia, koska jalkojakin kolotti.  Ja vatsamakkarat muistuttaa lapsistani, (ja nehän tuli siis jo ennen lapsia) ja allit laiskuudestani, mutta so what. 

 

JA miten tänä päivänä voit olla enää raskauden puolivälissä onnellinen pömppömahan kanssa, kun julkisuudessa pyörii kuvia vastaavassa tilassa olevista vatsanseuduista joissa ei näy kummun kumpua. Ja viikko synnytyksen jälkeen tehtävistä alusvaatekuvauksista. Siis sehän kertoo siitä, että ihmiskeho on varsin sopeutuvainen, mutta mielestäni tuleville äideille tulee turhaa ressiä moisesta. 

En kannata "turhien" kilojen hankkimista raskausaikana (tai muutenkaan), koska se on terveysriski äidille ja vauvalle, mutta väkisinkin mieleeni juolahtaa terveysriski myös siinä kohtaa, kun kasvava kohtu ja vauva sen sisällä ei näy 20. raskausviikon kohdalla lainkaan.

Minä en ole sen parempi ihminen kohonneella pyllyllä, ehkä se pylly on vaan parempi silloin. Mutta ihmisyys kai tässä kuitenkin isompi asia on. 

Mehän ollaan kaikki tosi hyviä jo tänään!

 

Maikku

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram