Tapailun monta merkitystä.

Pohdittiin taannoin likkojen kanssa, että mikä deittailussa on sallittua. Onko sallittua tapailla useita ihmisiä samaan aikaan? Entäs voiko viettää aikaa jonkun kanssa, vaikka tietää varmasti ettei halua hänen kanssa edetä suhteessa?
Minä ajattelen, että on vaikeaa tapailla henkilöä josta ei YHTÄÄN diggaisi. Viettää aikaa ja soitella bootycalleja viikonloppuisin jos toinen on mielestäsi kuin tietokonepelin (onko niitä enää?) loppuvastus. En usko. Joku asia saa mielenkiinnon edes sille tasolle, että viitsii lähtellä sekavia viestejä klo 05 aikaan. 
Olen myös sitä mieltä, että toista on mahdollista oppia rakastamaan, vaikkei alku olisikaan kuin elokuvista. Eihän jokainen tuntematon voi herättää valtavaa tunnekuohua sinussa. Ja onhan ystäviäkin jotka ovat vuosien jälkeen tajunneet rakastavansa toisiaan. 
Mietin tässä sekunnin meidän ystäviä ja tuli mieleen, että voisiko joku rakastua toisen puolisoon, siis meidän ystävien kesken? Kai sekin on mahdollista, muuallakin kuin Kaunareissa. 
Ja itseasissa onhan minulla itselläkin kokemusta teiniaikaisista `ystävistä` jotka ovat olleet kovin kiinnostuneita minun kiinnostuksen kohteista. Vaikka elämäni rakkauksista (thank god) ei ollut kyse, niin hei kaikki varmaan uskoo, että pahalta tuntui puoli elämää sitten. Edelleenkin vähän kaivelee välillä. Onneksi oon kuitenkin mennyt muutamia kirahvin askelia eteenpäin tässä elämässä ja voin nyt todeta, että helvetin hyvin menee. 

Mutta siitä deittailusta. Onko siihen mitään sääntöjä olemassa, eikai? jos ei ole mitään velvotteita mihinkään suuntaan, niin miksi ei voisi hengailla vaan hengailun ilosta jonkun kanssa. Läheisyys ja sosiaalinen kanssakäyminen on kaikki kaikessa. Minusta ei siis kannata potea huonoa omaatuntoa, jos et olekaan sata lasissa jossain tapailusuhteessa. Vakiintuneista parisuhteista en puhu nyt lainkaan. 
Tuli myös mieleen, että joskus voisi miettiä mikä on paras suhteesi. Siis tarkoitan kaikista ihmissuhteista se paras ja toimivin. Jonkun sortin liitoissa elävillä se on kai helposti se oma parisuhde, mutta ei välttämättä. Voihan olla niinkin, että esimerkiksi äiti-tytär-suhde on parempi kuin vanhempien välinen sutina. Mikä siitä omasta parhaasta ihmissuhteesta tekee niin hyvän? Sinkkunahan voi hyödyntää niitä asioita ja `kriteereitä`, kun silmät avoinna kulkee polkujaan. 
Tapailu ja ihastumisvaihe on ihan parasta aikaa. Muistan kuinka 6 vuotta sitten katselin citysinkkuboxini ikkunasta kadulla ruusupuska kädessä kävelevää kundia ja kuinka se tunne kourasi mahan pohjassa, kun tiesin hänen tulevan mun luokse. Sitä tunnetta on välillä ikävä. Muunmuassa eilen illalla, kun pyysin parempaa tyynyä lainaksi ja sain kylmän kalskean kommentin ja maailmankaikkeuden huonoimman tyynyn pääni alle. Toivottavasti tuleva merkkipäivä herättää vielä jotain tunteita ja saisin pyytämättä jonkun yllärin. 
Vaikka edes sen tyynyn yhdeksi yöksi. 

Maikku
ps. mieheni ei lue näitä juttuja, joten tämä ei ollut suoraa kalastelua, hänen tulisi olla pelkästään ajatustenlukija, muuta en pyydä
 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram