Tuuletin liian äkkiä eilistä nukkumaanmenoaikaa. Tytär heräs 15min jälkeen ja seuraavat 3h yritimme saada häntä uudelleen nukahtamaan. Vihdoin n. klo 00.30 hänen silmänsä painuivat kiinni. Ennen sitä oli tehty kaiken maailman taikatemput. Kyseessä on kuitenkin lapsi, joka normaalisti vain viedään sänkyyn ja hän nukahtaa sinne sekunnissa. Mutta ei eilen. Jokin sai hänet levottomaksi. Klo 05 sama levottomuus palasi. Sen takia minäkin olen ollut tänään vähän levoton. Tai oikeastaan väsynyt. Tottumattomalle tuollainen yöllinen ponnistelu menee tunteisiin. Kyllä minä jaksan bailata aamu 5 asti(kerran vuodessa) , mutta lapseni itkiessä voimat ovat jotenkin vähissä. 
Juuri tänään kehuin ystävääni joka ei ole tiettävästi nukkunut hyvin ainakaan tämän vuoden puolella, mutta silti hän näyttää freesiltä eikä valita. Mulla kun katkee yksi yö niin olen maailman huonoin ihminen. Sitä paitsi mun selkäänkin sattuu. 

Ystävistä puheenollen. Tällä viikolla AINAKIN tulisi muistaa tärkeitä ihmisiä, kertoa mitä he merkitsevät sinulle. Viime vuonna lähetin kortteja, tänä vuonna toimitan vain pari pakettia, mutta muistan sitten loppuja sunnuntaina ehkä ihastuttavilla kuvaviesteillä tai runoilla:) Ystävät ovat elämän suola, jos perhe on pippuri. Minun sopassani on molempia hyvässä suhteessa. Kiitos siitä<3 

Tämä ilta menee itsesäälissä kieriskellen ja kun pimeys laskeutuu kunnolla, niin McDreamy ja McSteamy saapuvat makkariimme, sillä minä ja mieheni olemme koukussa Greyn Anatomiaan. Sori V, paljastin sun salaisuuden:) 
Take care! 
 

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram