Menin ja unohdin tämän pikkuisen blogini syntymäpäivän. 3.9.2015 julkaisin ensimmäisen tekstin tässä blogissa. Jos olet lukenut sen, tiedätkin jo, että kirjoitin edellisessä elämässäni myös blogia, blogia jonka nimi ei kestä päivänvaloa, eikä mun äitikään sitä kestäisi, niin jätän sen mainitsematta. Se blogi oli privaatti, ja sitä lukivat tai siis saivat lukea vain 3 ystävääni. Noh, tämän Tunteita ja Tuulihattuja -blogin kanssa on toisin, kun tekstejäni lukevat sadat ihmiset, kerran on tainnut paukkua tonnikin rikki. JEE!:)

Ensimmäisen tekstin julkaisu oli erittäin kuumottavaa. En osannut yhtään ajatella minkälaisen vastaanoton se saisi. Tai ylipäänsä tämä homma saisi. Eniten ehkä ressasi kielioppi, koska perheessäni on yksi kielioppipoliisi ja tiesin, että hän ei anna armoa. Yllättävän helpolla olen kuitenkin päässyt. Koulussa äidinkielentunneilla en tykännyt kirjoittaa tarinoita, enkä oikeastaan kirjoitella juuri muutakaan. Olen aina ollut parempi puhumaan. Nyt ehkä koen, että asia voisi olla toisinpäin. Puhun edelleen paljon, mutta kirjoittaessa tulee mietittyä usein kaksi kertaa, puhuessani suodatinta ei ole.. Kuulin taannoin, että ihmiselle on tarkoituksella luotu kaksi korvaa ja vain yksi suu, että he puhuisivat vähemmän ja kuuntelisivat enemmän. Aika hyvin sanottu!

Tämä blogin kirjoittaminen on kivaa silloin, kun tunnet iskeneesi kultasuoneen, eli aihe on niin mehevä, että sanat tursuilevat ja tekstiä vain tulee ja tulee. Aina ei näin kuitenkaan ole. Minun on turha kirjoittaa päivittäisestä elämästäni, koska en ole Räikkösen Minttu. Minun tekstit lyövät läpi vain silloin, kun aihe on mukaansa tempaava. Välillä on kuitenkin sellainen olo, että kaikki on jo sanottu. Ei tämä kotiäitiys niin kummallista kuitenkaan ole, että aiheita riittäisi loputtomiin. Hauskaa on muuten se, että kun päätin tämä harrastuksen aloittaa, niin paasasin miehelleni, että `en tosiaan kirjoita vaan äitihommia`, vaan haluan kirjoittaa suhteista niinkuin siinä aiemmassakin blogissani ja lisäksi tehdä ruokapostauksia. No niin, ruokajutut ovat jääneet ja kaikki on varmaan ihan tyytyväisiä siihen päätökseen. Ja mitä muuta kotiäiti kirjoittaisi kuin kotiäitijuttuja, MeNaistenkin mukaan olen `äitibloggaaja`, shit man! Ei mennyt läpi se alun selittely edes itselleni. 

Vuosi on siis mennyt, hieman vajaat 100 kirjoitusta takana, mitä nyt? Jatketaanko vielä seuraava vuosi vai lopetanko tähän? kerro sinä!! Jos puollat jatkamista, niin kerro myös mikä on ollut paras tekemäni juttu?

Kiittäen, 

Maikku 

Kommentit (2)

Vierailija

Aloin vasta kesällä lukea blogiasi, mutta en vielä tiedä mitä luen: onko lifestyle vai mikä? Ehkä se ei vielä ole sinullekaan paljastunut. Enemmän voisi lukea sisustuksesta, lasten jutuista, perhe elämästä vuodenajoittain jne. Tyyli on hyvä, selkeä ja tekstien pituus hyvä.

maikkuy
Liittynyt22.10.2015

Moikka. Kiva, että olet löytänyt blogini. Olen kategorointivastainen(keksinköhän uuden sanan) ihminen, mutta termi äitibloggaaja kertoo ehkä tyylisuuntaa parhaiten, eli koti/perhe ja vähäiset ruokapostaukset saavat sisältyä siihen samaan. Olisi välillä kiva kirjoittaa sisustamisesta, mutta olen siinä niin tumpelo etten halua edes yrittää. 

Kiitos sulle kommentista ja toivottavasti pysyt lukijana jatkossakin, koska sitä on nyt luvassa:)

Maikku

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram