klo 04:00 tänä aamuna:

`Äiti, äiti, äiti joko se joulukalenteri alkaa äiti?` Äiti, koska se sun kello soittaa äiti?`

klo 04:30

`Äiti, äiti, äiti joko se joulukalenteri alkaa äiti?` Äiti, koska se sun kello soittaa äiti?`

klo 05:00

`Äiti, äiti, äiti joko se joulukalenteri alkaa äiti?` Äiti, koska se sun kello soittaa äiti?`

klo 05:30 

`Äiti, äiti, äiti joko se joulukalenteri alkaa äiti?` Äiti, koska se sun kello soittaa äiti?`

klo 06:00

herää myös pikkusisko joka sänkyymme päästyään alkaa sylkemään ja nauramaan likaisesti siihen päälle.

klo 06:45

Jumalan armosta Pikku Kakkonen alkoi ja siitä meni enää, tunti että saimme katsoa ensimmäinen jakson tämän vuotisesta joulukalenterista. Aamu jatkui joulusukkien tyhjentämisellä, johon pikkuinen ei syttynyt lainkaan. Ihmetteli vain hetken saamaansa yllätystä ja heitti sen sitten lattialle. Ei hän ymmärtänyt myöskään veljensä ja minun kiljuntaa, kun tajusimme että tonttu oli hakenut pukille kirjoitetun kirjeen oven pielestä. Tyttäremme on siis edelleen aivan pihalla tästä jouluhommasta, mutta ehkä ihan hyvä niin koska tuo toinen ei todellakaan ole. Vain muutama minuutti sitten kuulin hänen kysyvän isältään surulliseen sävyyn, että joko tämä joulu loppui?. -Ei joulu, mutta kärsivällisyys kylläkin ilmeisesti. 

Tässä on vielä piiiiiitkät päivät edessä. Mutta mikäs sen parempaa! Joulu tekee hyvää ja joulu on hyvä jos vain antaa sen on olla. 

Arki on ollut taas tällä rintamalla haastavaa viime aikoina. Joten olen onnellinen, että ainakin nyt tämän joulun alun saan nauttia ja olla kotona sitä rakentamassa. Jos jotain saisin pyytää tämän megapaskan vuoden lopulla, niin haluaisin olla kotona joulun. Jos se minulta viedään, niin sitten ei enää mikään voima tai tahtotila pidä minua kasassa. Kuitenkaan sen enempää sitä murehtimatta, teen kaiken sen mitä vain suinkin pystyn ja jaksan jo nyt, koska olen oivaltanut etten voi tai edes saa luottaa huomiseen. Enkä halua voivotella jälkeenpäin jotain mikä jäi tekemättä.

Ehkä se voisi olla monelle muullekin hyvä vinkki, liikoja stressaamatta kuitenkaan, mutta eipä niitä asioita kannata jättää valumaan jos ne voi tehdä jo nyt pois alta. 

Ihanaa joulukuun ensimmäistä! Lisää pukkihulluutta luvassa...

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram