Jouluaaton jännitys oli päätä huimaavaa, mutta kaiken kaikkiaan neljävuotias piti itsensä hyvin kasassa. Olin varautunut seinille hyppimiseen, varsinkin kun juhlaväkeä oli enemmänkin, niin yleensä silloin vauhtia riittää. 

Joulupukki jännitti eniten koiravauvaa joka oli meillä kylässä, Morris-parka haukkui henkensä edestä sitä punaista hahmoa kun lapset vaan vahtasivat ihmeissään. Yksveen uskoin hyppäävän mun syliin omalla ponnistusvoimallaan, mutta niin kävi vasta, kun pääsimme tänne sukulaisten sekaan Kreikkaan:) 

Otimme siis pienen get-awayn ja suuntasimme mummilaan hetkeksi näkemään lunta.

Täällä usein nukun ylipitkiä yöunia, koska lastemme nukuttaminen ei luonnollisestikaan käy yhtä helposti kuin kotona. Tyttäremme on päättänyt jättää päiväunet pois, eikä oikein tahdo iltaisinkaan nukahtaa. Hän härnää veljeään viimeiseen asti ja tänä aikana minäkin jo ehdin nukahtaa, niin että kaikki aikuisten ilta-ajat jäävät täysin väliin kohdaltani. Kortisoniunettomuudesta ei ole tietoakaan, mikä on hyvä asia joten ehkä otan hyvät unet kuitenkin positiivisena asiana. 

Varsinkin reissuun lähdön takia joulu päättyi nopeasti, enkä ole enää yhtään niissä tunnelmissa vaan odotan jo kovasti tulevaa vuotta. Vuosi 2017 tulee olemaan merkityksellinen monessakin mielessä, mutta eniten toivon, että se olisi minulle armeliaampi kuin tämä kohta päättyvä megahelvetillinen2016. 

Vuoden vaihtuminen tuleekin olemaan spesiaali tällä kertaa, kun viime vuosina olemme olleet jo nukkumassa kellon lyödessä 12. Palataan siihen vielä lähempänä. Nyt ihania välipäivien(ale) hetkiä kaikille!!

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram