Pitkästä aikaa eka lauantai jolla on jotain väliä. Kotiäitinä päiviltä hukkuu merkitys, perjantai-ilta ja maanantaiaamu tuntuu ihan samalta. 

Tänä elokuisena aamuna aurinko puskee kaihtimien välistä ja häikii aamupalalaisia silmiin. Heillä on hennot hiukset pystyssä ja rääppää silmissä. Sitten se oivallus kolahtaa mieleen, ja kajahtaa kovaa ilmoille: "TÄNÄÄN EI OLE PÄIKKYPÄIVÄ". Syvä onnellisuus huokuu yllämme. Minä katselen heitä ärsyttävän onnellinen ilme naamallani. 

Samalla pohdin kaikkia sanoja joita olen kahden viime viikon aikana kuullut. Sanoja kuinka lapset kyllä tottuu ja kuinka minä en kohta enää edes muista olleeni pois töistä tässä välissä. Mietin onko niillä lauseilla negatiivinen vaikutus minuun vai ei? Jään miettimään sitä vielä hetkeksi ja palaa asiaan myöhemmin. 

Tänä viikonloppuna otan ajasta kaiken irti, nukun päiväunet poski-poskessa pikkuisteni kanssa, paistan välipalaksi lättyjä ja annan aikaa, myös itselleni. Ja puutarhalle. Rakkaat vihreät lapseni ovat olleet täysin vailla huomiota jo pari viikkoa. 

Tänään ei itketä, tänään nautitaan "ei mistään". 

 

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram