Mietin tässä, että missäköhän on vika kun ei ehdi tekeen mitään vaikka mitään muuta ei ole kuin aikaa?? 
Esim. tälle kirjoittamiselle on lähes mahdotonta löytää aikaa, saatika urheilulle. Ei ole paljoa lenkkareita näkynyt näissä nilkoissa. Nilkoiksi niitä en edes kohta enää tunnista. Hyvä Maikku! 
En tiedä olenko yksin tämän aika kysymyksen kanssa(tai tiedän etten ole), ja ennen seuraavaa kappaletta syvä anteeksipyyntöni kaikille työssäkäyville vanhemmille, tiedän teillä olevan ajan kanssa oikeasti tiukkaa. Mutta miten se voi olla minullakin? Vietän maikku-aikaa joka päivä n. klo 21-22:30, siinä kaikki. Vaikka en aamulla kiirehdikään töihin, niin silti ei ole aikaa. Olemme luisuneet pois arjen rutiineista ja olemme kovaa vauhtia valumassa johonkin karmeaan etelä-eurooppalaiseen ei-kelloa-kulttuuriin. APUA! Kellottomuus, myöhästely, venyminen ja vanuminen ovat olleet minulle kautta linjan pahinta ever! Siis PAHINTA! Nyt myöhästelen, nukun aamulla klo 09 asti ja unohdan neuvolakäynnit. Jotain on tehtävä. Jonkun täytyy muuttua. Ja nyt alan jo hyperventiloida, kun kirjoittaessani tajuan tämän karmean totuuden vielä pahemmaksi. En voi antaa kaiken huipuksi syksyn hukuttaa minua pimeyteensä vaan on otettava ohjat käsiin taas. 

Jännä miten aiemmin olen kirjoittanut kiireettömistä aamuista, rauhallisesta elämästä ja niiden kaipuusta, NO se on kaikki bullshittiä, tarvin äksöniä ja aikatauluja.
Nyt te ekan lapsen kanssa suhaavat mietitte, että toi mimmi on hullu, koska teistä on upeinta maailmassa nuuskutella sitä esikoista kaikessa rauhassa ilman kiireen kierää. Useampi lapsiset perheet miettii, että toi mimmi on hullu ja tyhmä koska nuuskuttelut on tehty eikä niille ole enää yksinkertaisesti aikaa, hyvä jos ehtii omaan kainaloon haistaa kerran päivässä, mutta pysähtykää miettimään asiaa. Tää on taas tää sama kuin se kolmekympinkriisikuviokin, jollakin on liikaa ja jollakin liian vähän. Mulla se selkeästi vaihtelee, ehkä vuodenajan mukaan. 

Nyt kun on keskiviikko(onhan), teen niinkuin kaikki muutkin jojolaihduttajat, että aloitan ensi viikon maanantaina elämäni aikatauluttamisen. Ihanaa, kaivan ehkä kalenterinkin esiin. Ja joku lukujärjestys olis myös cool. Harmi, kun lapsilla ei ole vielä näitä älylaitteita, koska jos kaikkien meidän kalenterit olisi synkronoitu yhteen voisin hallinnoida elämäämme täysin. Aah, miten ihana tulevaisuus minua ja perhettäni odottaa tämän upean teknologian siivittämänä. 

Kello, olet aika ajoin paska, mutta useimmiten kovin ihana! 

Maikku

Kommentit (0)

Seuraa 

Elämän mutkia ja äitiyden vaiheita. Tässä blogissa pohdiskellaan elämää sieltä ja täältä, tuu mukaan!

Hep! Löydät minut myös Facebookista; Tunteita ja Tuulihattuja, menkääs tykkäileen :)

contacts: maikku.y@gmail.com

Teemat

Blogiarkisto

Instagram