Ihan ensimmäiseksi, tervetuloa blogiini!

Ajatus terveysaiheiden pakinablogin aloittamisesta on kypsynyt alitajunnassani jo pitemmän aikaa, mutta vasta viime viikolla Hesaria selatessani katseeni osui artikkeliin, joka antoi koko idealle käytännönsysäyksen.

'Puolet yli nelikymppisistä miehistä kärsii erektiohäiriöstä' julisti torstain lehti keittiöni pöydänkulmalla.

Aihe, joka vetää monen aika hiljaiseksi. Mikä sitten saa minut, kolmikymppisen sinkkunaisen, aloittamaan blogin mojovasti juuri erektiohäiriöllä? Eihän minulla ole siitä omakohtaista kokemusta. Ainakaan ihan suoralta kädeltä. Mutta välillisesti kyllä on.

Entisen suhteeni kautta elin arkea erektiohäiriöstä kärsivän miehen naisystävänä. Ensin ihmettelin, sitten epäilin ja lopulta syyllistin itseäni koko tilanteesta.  Suorituspaine siirtiy hiljalleen mieheltä myös itselleni: Enkö mina olekaan tarpeeksi viehättävä? Onko minun vatsamakkarani syyllinen mieheni innostuksen lopahtamiseen? Onko meidän seksistämme tullut liian tavallista?

Puhuminen asiasta oli vaikeaa meille molemmille. Vähitellen suhteemme hiipui ja elämä vei muutenkin erilleen. Ja uskon, ettemme ole ainoa pariskunta jolle on käynyt niin. Väärämäen (HS, 5.11.2014) haastattelema lääketieteen lisensiaatti Otto Ettala toteaa, että jopa 50 - 70 % 45-70 vuotiaista miehistä kärsiii erektiohäiriöstä. Enemmän kuin joka toinen siis. Ainakin minua luvun suuruus järkytti: erektiovaivat ovat paljon yleisempiä kuin ikinä kuvittelinkaan. Ja miten paljon nolostelua, häpeäntunnetta ja vaikeita hetkiä niiden taakse kätkeytyykään. Erektiohäiriö ei myöskään ole vain yhden ihmisen asia, vaan se koskettaa parisuhteen, avioliiton ja muiden suhdemmuotojen molempia osapuolia.

Ettalan mukaan raskas hikiliikunta kuitenkin ehkäisee erektiovaikeuksien syntymistä. Entäs jos kuntosalilla tai koripallokentällä hikoilu ei auta? Ei auttanut ainakaan meillä. Jos jotain koko pitkään jatkuneesta tilanteesta opin, niin ainakin sen, että apua pitää osata hakea. Ja että apua hakeva sitä myös löytää: on seksuaaliterapeutteja, terveysasemia ja yksityisklinikoita, jotka on varustettu ammattitaidolla ja ymmärryksellä. Löytämäni tilaston mukaan myös erektiolääkkeiden kulutus on kasvanut viime vuosina paljon: 

 

Lähde: euroClinix

 

Itse ainakin olen valtavan iloinen siitä, ettei erektiohäiriö vaikuta enää olevan samanlainen tabu kuin vielä 10 vuotta sitten. Ehkä suomalainen on hiljalleen oppinut sekä puhumaan että pussaamaan. 

Kukas minä sitten olen?
Olen kolmekymppinen taivaanrannanmaalari kehä III:n tuntumasta. Seurailen mielelläni terveysmaailman uutisia ja ajattelin kirjoittaa niistä ruohonjuuri tasolla. Elämääni ja ajatuksenjuoksuani voi seurailla tämän blogin kautta. Tervetuloa mukaan!
 

Marika

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoittaja on kolmikymppinen suklaan ja punaviinin ystävä, joka ei ota itseään liian vakavasti.