Todella pitkään oman elämänsä tuuliajolla olleena, sitä jossain kohtaa ennemmin tai myöhemmin väsyy. Kun on kriiseillyt pitkään ja samalla potenut olevansa totaalisen hukassa oman elämänsä suhteen, kipuillut ja kasvanut on suuri helpotus, että jonain päivänä se kaikki vain loppuu. Ihminen yksinkertaisesti väsyy ja kaiken vastaan räpiköimisen sijaan hyväksyy asiat sellaisina kuin ne ovat.

Ne ratkaisevat sanat voivat tulla työkaverin suusta ja juuri oikealla hetkellä. Tai hyvä ystävä voi sanoa jotain mitä on halunnut kuulla jo pidemmän aikaa ja yht`äkkiä kaikki vain kirkastuu ja ajatukset selkenee.

Työkaverini sanoi kerran, että mulla menee itse elämä kokonaan ohi, kun murehdin asioita joita ei ole edes tapahtunut. Työkaverini sanat olivat niin totta ja niin pelottavia, että aloin itkeä. Vähän myöhemmin ymmärsin, että voin olla ihmisenä niin keskeneräinen kuin vain haluan ja tehdä juuri niitä asioita elämässä, jotka tekevät onnelliseksi. Ei tarvitse oikeesti välittää mitä muut ovat siitä mieltä. Eikä silläkään ole väliä, vaikka en tiedä vieläkään mitä haluan tehdä isona. Voin tehdä monta asiaa samaa aikaa, kunhan ne asiat ovat juuri niitä mistä saan hymyn huulille ja mieleni kevyeksi.

Olen uhrannut vuosia elämästäni siihen, että olen tehnyt niin kuin minun on haluttu tekevän. Kuunnellut aina viisaampia, jotka ovat tietäneet paremmin ja sanoneet ettei kannata. Vuosien saatossa tämä on luonut ympärilleni muurin, jonka sisällä olen ajatellut, ettei mun kuitenkaan kannata tehdä mitään ja mitä muutkin siitä ajattelevat. Oli parempi, että valitsen nyt tämän polun ja kuljen sitä niin kauan kunnes se loppuu.

Tämä kevät on ollut itselleni opettavaisinta aikaa koko elämässäni. Luulin sen olevan äitiyden ensimmäinen sumuinen vuosi, mutta olinkin todella väärässä. Vasta nyt, lähemmäs kolmenkympin ikää olen viimein oppinut olemaan itselleni armollisempi ja antamaan itselleni anteeksi. Kaikki ne tuhannet paksut kyyneleet, naurettavat mykkäkoulut ja teinivuosia muistuttaneet kiukkuraivokohtaukset olivat näemmä tarpeen. Henkisen kasvun suuri pyrähdys. Tarvitsin jonkun sanomaan mulle päin naamaa, että et sä noin voi mulkvisti käyttäytyä. Kasva aikuiseksi.

Kirjoitin pitkään, lähestuloon viiden vuoden ajan Tuuliajolla nimistä blogia, jonka perustin äitiyslomalla ollessani meidän esikoisestamme. Tuolloin blogi luonnollisesti piti sisällään paljon vauvoihin ja ylipäätään perhe-elämään liittyviä ajatuksia, joka vuosien saatossa ja yhdellä vauvalla lisää muuttui paljon ajan kuluessa. Tämän vuoden helmikuussa tein päätöksen ja lopetin blogini kirjoittamisen. Koin, että se mitä olin joskus saanut silloisen blogini kirjoittamisesta, ei enää vastannut tarpeitani eikä minua. Joskus päiväunien ajanviettopaikaksi luodun piilopaikan ei enää tarvinnut olla piilopaikka. Huomasin, että lapsethan ovat kasvaneet hurjasti, arki omalla kivalla tavallaan helpottunut ja mun sanavarastoni tyhjentyneet. Mieleni oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaa lopettamisen jälkeen todella kevyt ja päätös tuntui hyvältä. Tarvitsin sitä todella, että sain huomata mitä oikeasti haluan.

Ja nyt. Täällä minä olen taas. Kirjoittamassa teille ensimmäistä postausta uudesta Täysin OK- blogistani. Haluan, että blogissani säilyy selkeä punainen lanka hyvinvoinnin ja perhe-elämän välillä. Joitain vanhoja postaus-sarjoja nappaan vanhasta blogista mukaani, kuten Keskiviikon-kirjavinkit. Niissä jaan teidän kanssanne meidän lasten lempikirjoja ja miksen myös omiani. Toivon, että pitkään työn alla ollut omakotitalo projekti saisi viimein tuulta siipiensä alle ja, että täällä säilyy mukava fiilis. Rajan olen vetänyt lapsiini, enkä sen kummemmin heistä täällä kirjoita.

Kirjoitan sitten senkin edestä kaikesta muusta kivasta, että pysythän menossa mukana!

Aika jännittävää, iiik.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Jenna, kahden pienen lapsen äiti. Samaa aikaa myös avovaimo, sisko ja ystävä. Juoksija, bloggaaja ja lukutoukka. Koiranomistaja. Kaksikerroksisen rivitalokolmion sisustaja. Omakotitalosta haaveilija. Viherkasveihin hurahtanut joka haluaisi oman puutarhan. Taivaanrannanmaalari ja oman elämänsä supersankari, joka haluaisi tehdä vaikka ja mitä.

Ota yhteyttä:

taysinokblogi@gmail.com

 

Instagram