Olen aina ollut todella huono pitämään huolta viherkasveista. Onnistun aina kastelemaan niitä liikaa tai liian vähän. Senpä takia viimeisten vuosien aikana meidän kodista ei ole löytynyt ainuttakaan kasvia. Olen tullut siihen tulokseen, että vaikka kuinka paljon niistä pidänkin, ei mun ole mitään järkeä ostaa niitä tänne kotiin. Ne kuolevat kuitenkin ja rahat menevät hukkaan.

Alkuvuodesta tapahtui kuitenkin niin, että katsellessani aivan liian pitkään elotonta olohuonettamme päätin, että nyt jos koskaan ostan meille ihka ensimmäisen viherkasvin, perehdyn kunnolla sen hoitamiseen ja aion pitää sen myös hengissä. Niinpä marssin helmikuussa paikalliseen kukkakauppaan ja ostin sieltä tuon ylhäällä kuvassa näkyvän muorinkukan, vaiko pennimuorin? Tiesin, että haluaisin ehdottomasti olohuoneen ikkunan eteen jonkinlaisen roikkuvan kasvin, joka saisi olla samaa aikaa todella simppeli, mutta myös kaunis. Vaihtoehtoja kukkakaupassa oli vaikka ja kuinka, mutta tämä pienilehtinen suloisuus voitti kanssakilpailijansa.

Ja tiedättekö mitä? Muorinkukka voi mitä parhaiten! Se on kasvattanut rutkasti uusia pieniä lehtiä, levinnyt ja näyttää muutenkin siltä, että siitä pidetään hyvää huolta. Ihanaa, te että tiedä miten iloinen voin olla siitä, että vihdoin ja viimein myös mun viherkasvit elävät kahta viikkoa kauemmin.

Tästä lähti oikein kunnon viherkasvihulluus, sillä tämän lisäksi meiltä löytyy viirivehka, kaksi enkelinsiipeä ja ystävältä saatu hopeaköynnös, jonka juurrutin sekä istutin ja nyt se on kasvattanut jo kaksi uutta lehteä!

Musta on tainnut tulla pikkuhiljaa mammani kaltainen. Hän on varsinainen viherpeukalo ja saa aivan kaikki kasvit ( niin sisällä kuin ulkonakin ) voimaan todella upeasti. Mammani on sanonut salaisuudekseen kasveille puhumisen sekä lehtien suihkuttelemisen.

Niinpä mut on löytänyt jokainen ilta juttelemasta muorinkukalle, viirivehkalle, hopeaköynnökselle ja enkelinsiivelle. Kerron niille kaikenlaista ja kehun kuinka hienosti ne kasvavat. Laitan ne välillä kokonaiseksi päiväksi ulos terassille, suihkutan lehtiä ja kastelen mullat.

Pieniä juttuja, mutta näemmä tehokkaita.

Onko siellä muita viherkasveihin hurahtaneita?

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Jenna, kahden pienen lapsen äiti. Samaa aikaa myös avovaimo, sisko ja ystävä. Juoksija, bloggaaja ja lukutoukka. Koiranomistaja. Kaksikerroksisen rivitalokolmion sisustaja. Omakotitalosta haaveilija. Viherkasveihin hurahtanut joka haluaisi oman puutarhan. Taivaanrannanmaalari ja oman elämänsä supersankari, joka haluaisi tehdä vaikka ja mitä.

Ota yhteyttä:

taysinokblogi@gmail.com

 

Instagram