Vielä huominen työpäivä ja takana on ensimmäinen työviikko kesäloman jälkeen. Olen kuullut monilta, että yleensä loman jälkeen ( oli se sitten minkä pituinen tahansa ) on vaikeaa päästä kiinni työrytmiin. Täällä on myös yksi, jolla on ollut pieniä käynnistymisvaikeuksia. Koska olen ammatiltani kokki ja vastaan työpaikkani keittiöstä pääsääntöisesti yksin huomaan, ettei pääni pysy jalkojeni tahdissa mukana. Siinä missä jalkani ovat vieneet minut jo pakastimeen, yrittää pääni kuumeisesti miettiä mitä sieltä olinkaan hakemassa. Kesäloma oli kerrassaan jopa niinkin onnistunut, etten enää muistanut mistä nappulasta se yhdistelmäuuni menikään päälle. Keittiö näytti loman jälkeen uskomattoman pieneltä ja tuntui siltä kuin olisin ollut poissa kokonaisen vuoden.

Kotona ilmassa on ollut pientä levottomuutta. Olen iltaisin valvonut aivan liian myöhään, kuten teen tänäkin iltana. Herätyskelloni herättää ennen viittä ja silti vielä istun koneella ja kirjoitan blogia. Olen lähtenyt kahdeksan aikaan illalla juoksemaan iltalenkkejä. Saunonut iltakymmeneltä ja juonut saunanlauteilla urheilujuomaa. Saunan jälkeen lukenut uutta S.K. Tremayne:n pokkaria Jääkaksoset ja pelännyt niin kovin, etten ole uskaltanut nukahtaa. Tai sitten olen käpertynyt mieheen niin kovin kiinni, että olen keskellä yötä herännyt täysin hiestä märkänä.

Vaikka töihin oli ihan kiva palata, on mieleni selkeästi vielä lomalla. Jonkinlaisessa levottomassa tilassa.

Kuvat eivät sinällään liity itse aiheeseen millään tavalla, paitsi että rakastan löysän vispipuuron ( tässä tapauksessa kauramannaan tehtynä ) ja luonnonjogurtin yhdistelmää. Tein tällä kertaa vispipuuron mustikoista ja puuron makeus sekä jogurtin kirpeys on vaan jotain niin hyvää yhdessä, että sitä kannattaa kokeilla. :)

Tämä iltapala muistuttaa mua kai jostain jo eletystä lomapäivästä ja lohduttaa mun levotonta mieltäni. Oikein kunnolla halaa, ottaa syleilyynsä ja laittaa hartiat rennoiksi. Tanssii kielen päällä ja tuntuu hyvältä vatsassa.

Mutta, nyt sinne nukkumaan. Palataan taas, pus!

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Jenna, kahden pienen lapsen äiti. Samaa aikaa myös avovaimo, sisko ja ystävä. Juoksija, bloggaaja ja lukutoukka. Koiranomistaja. Kaksikerroksisen rivitalokolmion sisustaja. Omakotitalosta haaveilija. Viherkasveihin hurahtanut joka haluaisi oman puutarhan. Taivaanrannanmaalari ja oman elämänsä supersankari, joka haluaisi tehdä vaikka ja mitä.

Ota yhteyttä:

taysinokblogi@gmail.com

 

Instagram