Kesä ja loma.

Siinä kaksi tärkeintä syytä hiljaisuuteen täällä.

Olen saanut tänä kesänä viettää neljän viikon kesälomaa kahden vuoden työputken jälkeen, enkä edes tiedä miten pukisin sanoiksi tämän olotilan, joka mun sisällä tällä hetkellä vallitsee, tai on oikeastaan ollut koko loman ajan. Ensinnäkin, neljä viikkoa on tuntunut aivan uskomattoman pitkältä ajalta. Joko se johtuu siitä, että en muista koska olisin viimeksi pitänyt palkallista lomaa tai sitten siitä, että olen onnistunut paremmin kuin hyvin unohtamaan työasiat ja oikeasti tarttunut siihen loman tuomaan vapaudentunteeseen.

Loma on tuntunut jopa niinkin pitkältä, että kun seuraavan viikon maanantaina palaan töihin, tuntuu siltä aivan kuin olisimme jo syksyssä. Ensimmäisen lomaviikon aikana saatiin lasten kanssa nauttia ihanista helteistä ja kuluneisiin viikkoihin ollaan mahdutettu niin paljon tekemistä, että välillä sitä jopa miettii miten ihmeessä ollaan ehditty tehdä kaikki. Parasta tässä tietenkin on se, että vaikka palaan takaisin töihin, on kesää vielä rutkasti jäljellä.

Eikä muuten yhtään ota edes päähän palata takaisin töihin.

Kivan lomasta teki myös se, että mies pystyi ottamaan töistä kahden viikon vapaan ja saimme vietettyä aikaa yhdessä. Päätimme jo ennen loman alkamista, ettei suunnitella mitään sen suurempia menoja, vaan menisimme täysin fiiliksen mukaan. Mun mielestä kesässä parasta on just se, ettei liikaa suunnittele yhtään mitään. Meidän parhaaksi hetkeksi muodostui se, kun lähdimme extempore Nauvoon katsomaan lossia. Ostettiin rantakahvilasta jäätelöt ja kahvit ja katsottiin kun autot ajoivat lossiin. Niin pieniä yksinkertaisia asioita, mutta loppupeleissä todella suuria, joilla on enemmän merkitystä kuin vaikka Puuhamaalla, vaikka käytiin me sielläkin. Nauvosta ajoimme Airistolle, missä itse vietin aika paljon lapsuudenkesiä. Istuimme samalla rantakalliolla, missä minäkin pienenä ja kuljimme samaa käpyistä polkua.

Ne pienet asiat, muistakaa ne.

Muistakaa myös se, että on tärkeetä vaalia sitä toista. Se kun on tämän kokonaiskuvan yksi avaintekijä. Me tehtiin se juhannuksena, kun saatiin kutsu kummitätini mökille Kemiöön. Teki hyvää, kaikella tapaa. Päätettiin heti, että tämä reissu olisi vain aikuisille. Jo pelkästään se, että pääsi valmiiseen aamupalapöytään, voi tehdä ihmeitä. Puhumattakaan siitä miten erilainen maailma tuo mökkeily on, se kaikki. Kun ajoimme veneellä pitkin merta päätin, että vielä koittaa se hetki kun mäkin voin lähteä omalle mökille juhannussaunaan.

Nyt, hyvää yötä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Olen Jenna, kahden pienen lapsen äiti. Samaa aikaa myös avovaimo, sisko ja ystävä. Juoksija, bloggaaja ja lukutoukka. Koiranomistaja. Kaksikerroksisen rivitalokolmion sisustaja. Omakotitalosta haaveilija. Viherkasveihin hurahtanut joka haluaisi oman puutarhan. Taivaanrannanmaalari ja oman elämänsä supersankari, joka haluaisi tehdä vaikka ja mitä.

Ota yhteyttä:

taysinokblogi@gmail.com