Suomiporona Virossa

 

Laiva saapuu Tallinnan satamaan. Istun laivan leikkihuoneessa poikani kanssa, joka rakastaa ylikaiken riehua leikkihuoneessa. Mutta, kun laiva on satamassa, on Mirco myös halukas poistumaan laivasta, koska tietää, että vanaisa on häntä vastassa satamassa. Ja Mirco on aina yhtä innokas menemään "Viron mummolaan" . Astumme laivasta ulos ja vastassa on heti toisenlainen maailma, erilainen eurooppalaistyylinen henki, ja erilaiset ihmiset kuin meillä pohjoisessa Suomessa.

 

Olemme Mircon kanssa aina yhtä onnellisia ja malttamattomia automatkan aikana vanaisan kyydissä Raplaan (Rapla linn on 40 km Tallinnasta), kun pääsemme yhdessä omaan toiseen maailmaamme. Ja kun pääsemme perille Juuruun, pieneen kylään Raplan vieressä, on vanaema siellä meitä aina vastassa. Vanaeman keittiö on minulle Viron nähtävyyksistä kuitenkin ykköspaikka, siellä juorutaan ja samalla tehdään hyvässä hengessä ihania ruokia. Perunasalaatti ja syltty ovat hänen bravuudejaan ja minun suosikkejani. Kun vanaema kysyy, mitä haluamme Virossa syödä, olen aina sanonut, että silli-smetana-sipuli lautanen riittää. Se on ehdoton ykkössuosikkini Virossa. Annan tästä esimerkin. Vein viime kerralla ystävättäreni Jeminan (joka esiintyi kanssa Raplasanomissa kun olimme vanaemän 60-vuotissynttäreillä) mukaan Juuruun, ja Jemina ihastui tähän samaiseen ruokaan ihan yhtälailla kuin minä. Ja Jemina myös totesi ,että on koko ikänsä inhonnut silliä Suomessa, koska suomalaiset eivät osaa sitä laittaa, ja että kolmekymmentä vuotisen elämänsä aikana vasta nyt silli maistui erinomaiselta.

 

Vanaema tekee kaikki ruoat itse omilla käsillään - lihahyytelöt, perunasalaatit ja niin edelleen. Kaikki hänen tekemänsä ruuat ovat yhtä hyviä, mutta silli-smetana-sipuli sekoitus on minun ja ystävättärieni ehdoton lempiruoka Virossa. Käymme vanavanemaitte kanssa usein myös Raplatorilla, ja siellä on todella sympaattinen lihamyyjä, jonka kanssa vaihdan aina ajatuksia. Raplatori on todellinen nähtävyys kaltaiselleni suomiporolle, koska siellä vallitsee aito virolainen tunnelma. Toinen paikka, minkä haluan mainita on Juurun hautausmaa. Oikean vanhan ajan tunnelman kanssa hienoine risteineen ja puineen on huikean kaunis!

 

Ensimmäisenä iltana, kun saavumme Mircon kanssa perille Juuruun , vanaemällä on aina omat juhlansa meille ja hän on riemusta soikeana kuten myös vanaisa. Ja hyvin usein tervetulojuhliin tulevat myös, vanaeman sisko ja hänen miehensä, ja muutamia tätejä. Normaalisti ensimmäisenä iltana myös kilistämme karhuolutta, jota tuon aina heille lavan mukanani kun tulen Viroon, koska se on heidän suosikkioluttaan. Vanavanemat ovat yhden kerran elämänsä aikana käyneet Suomessa, Mircon 1-vuotis synttäreillä, ja silloin he puolestaan ihastuivat Karhu olueeseen.

 

Mirco rakastaa ja nauttii olostaan Virossa Juurussa. Erään sukulaisen poni seisoo melkein talon takapihalla. Se on meille nyky- Suomalaisille todella erikoinen kokemus. Ja Mirco käy katsomassa melkein päivittäin tätä ponia. Meillä Suomessa se ei olisi mahdollista jo senkin vuoksi, että hevosen pito on meillä hyvin kallista.

 

Lasten huomioon ottaminen Virossa on myös täysin eri luokkaa kuin Suomessa, Suomessa ollaan paljon kylmäkiskoisempia. Jotenkin minulla on itselläni myös sellainen tunne, että virolaisilla on enemmän pilkettä silmäkulmassa kuin suomalaisissa ja näin ollen se tekee heistä karismaattisempia. Jopa 2-vuotiaassa pojassani on tämä villi karisma jo nähtävissä. Tosin virolaisten pitäisi silti minusta uskoa itseensä enemmän esim. työuraa rakentaessaan.

 

Jos tulemme Mircon kanssa autolla Viroon, niin yleensä pakkaan autoon mukaan ensiaputarvikkeita, joita välillä kierrän niitä myymässä esimerkiksi rakennustyömaita. Vanaisa on kuskini, koska hän tietää reitit Virossa. Myyntipäivät ovat hauskoja ja kulttuurisilta eroilta ei vältytä (kirjoitan siitä erikseen vielä tulevassa blogissa), olenhan joka tapauksessa itse erittäin suora ihminen ja menen heti asiaan myyntitapahtumassa. Toisaalta niin virolaiset kuin suomalaisetkin tykkäävät suorapuheisuudesta ja siitä että myyntitapahtumassa on aina positiivinen, sympaattinen ja rohkaiseva henki.  Ja vaikka olen 33-vuotias, niin minulla on 13 vuoden kokemus suoramyynnistä. Ja jonkunverran myös projekteista televisiossa. Sitä ennen nuoruudessa työskentelin matkailualalla esim. matkaoppaana ulkomailla ja myös Suomen Lapissa. Tällä hetkellä olen myös mukana kansainvälisessä koulutusohjelmassa. Opiskelen yritysjohtajan erikoisammattitutkintoa. Virossa siis yhdistyvät minun ja Mircon kohdalla niin business-kuin pleasure, kun siellä oleilemme. "Missä on tahtoa siinä on tie" on suomalainen sananlasku, joka sopii minulle ja Mircolle, kun reissaamme maiden väliä.

 

Soome põhjapõdrana Eestis

Laev saabub Tallinna sadamasse. Istun laeva mängutoas koos pojaga, kes armastab üle kõige mängutoas möllata. Aga kui laev on sadamas, kibeleb Mirko laevast lahkuma, kuna teab, et tal on vanaisa sadamas vastas. Mirco on alati innukas minema Eesti vanaema juurde. Astume laevast välja ja seisame silmitsi hoopis teistsuguse maailmaga, kus on eriline eurooplik vaim ja erinevad inimesed kui meil põhjamaises Soomes. 

Oleme Mircoga alati õnnelikud ja kannatamatud, kui sõidame vanaisaga Rapla suunas (Rapla asuba Tallinnast 40 km kaugusel) oma teise maailma. Kui jõuame kohale Juurusse, väiksesse külasse Rapla kõrval, on vanaema meid seal juba ootamas. 
Vanaema köök on minu jaoks eesti vaatamisväärsustest number üks. Seal lobisetakse ja tehakse ühisel meelel häid toite. Kartulisalat ja sült on tema parimad palad ja minu lemmikud. Kui vanaema küsib, mida me Eestis süüa tahame, vastan alati, et heeringa-sibula-hapukoore taldrikust piisab. See on vaieldamatult minu lemmik number 1 Eestis. Üks näide. Viimasel korral võtsin oma sõbranna Jemina endaga Juurusse kaasa (kes oli minuga koos Raplamaa Sõnumites, kui olin vanaema 60ndal juubelil) ja Jemina armus sellesse rooga sama palju kui mina. Jemina märkis ka, et oli kogu oma elu vihanud soome heeringat, sest soomlased ei oska seda teha, ja nüüd, 30aastasena sai ta maitsta alles tõeliselt head heeringat. 

Vanaema teeb kogu toidu ise oma kätega - lihatarretised, kartulisalatid ja nii edasi. Kõik tema tehtud toidud on ühtviisi head, kuid heeringa-sibula-hapukoore segu on nii minu kui mu sõbranna absoluutne lemmik Eestis.

Käime vanavanematega tihti Rapla turul, seal on väga sümpaatne lihamüüja, kellega saan mõtteid vahetada. Rapla turg on tõeline atraktsioon minusugusele soome põhjapõdrale, kuna seal on ehtne eestlaslik atmosfäär. Teine koht, mida tahan mainida, on Juuru kalmistu. Tõeliselt vanamoodsa atmosfääriga koht ilusate ristide ja puudega on vapustavalt kaunis!

Tavaliselt esimesel õhtul, kui jõuame Mircoga Juurusse, on vanaema korraldanud meile pidustused. Tema ja vanaisa on mõlemad rõõmu pärast endast ära. Tihti tulevad meie vastuvõtupeole ka vanaema õde koos mehega ning mitmed tädid. Tavaliselt esimesel õhtul libistame nende lemmikut Karhu-õlut, mida alati Soomest kaasa toon. Vanavanemad on käinud ühe korra ka Soomes, kui Mirco sai 1-aastaseks. Siis nad armusidki Karhu-õllesse.

Mirco armastab ja naudib Eestis Juurus olemist. Ühe sugulase poni seisab peaaegu meie maja tagaõues. See on meile, tänapäeva soomlastele tõeliselt eriline kogemus. Mirco käib seda poni vaatamas peaaegu iga päev. Soomes ei oleks see juba sellepärast võimalik, et hobuse pidamine on väga kallis.

Lastega arvestamine on Eestis ka hoopis teine tase kui Soomes. Soomlased on palju endassetõmbunumad. Vähemalt on mul endal tunne, et eestlastel on rohkem naerukurde silmanurgas kui soomlastel, ja see muudab nad karismaatilisemaks. Juba mu 2-aastasel pojal on seda metsikut karismat näha. Samas võiksid eestlased minu meelest rohkem endasse uskuda, eriti ehitades tööalast karjääri.

Kui tuleme Mircoga autoga Eestisse, siis tavaliselt pakin autosse ka esmaabivahendid, mida käin teinekord ehitusplatsidel pakkumas. Vanaisa on mu autojuht, tema tunneb Eestis teid. Müügipäevad on lõbusad, vältida ei saa kultuurilisi erinevusi (sellest kirjutan järgmises blogipostituses). Olen ju otsekohene inimene ja lähen müügiprotsessis otse asja juurde. Teisest küljest meeldib otsekohesus nii eestlastele kui soomlastele ning see, kui müügi juures on positiivne, mõistev ja julgustav vaim. 

Kuigi olen 33aastane, on mul juba 13 aastat otsemüügikogemust ja ka mõningane kogemus TV-projektidega. Nooruses töötasin turismisektoris, nt giidina välismaal ning ka Soomes Lapimaal. Praegusel hetkel olen omandamas rahvusvahelises koolitusprogrammis ärijuhi spetsialisti kvalifikatsiooni.

Eestis ühenduvad minu ja Mirco jaoks nii ettevõtlus kui seal viibimise rõõm. "Kui on tahe, on ka võimalus" ütleb soome vanasõna. See sobib mulle ja Mircolle riikide vahel reisides.

 

 Mircon tyttöystävät Virossa / Mirco pruudid Eestis

  Ott Leplandia mun Viron rakkautta katsomassa Raplassa / Ott Leplandi livel Raplas, mu Eesti armastus

 

 Aitoa luonnon tunnelmaa Raplassa / Ehtsat looduse tunnet Raplas

 

 Se ehta aito Virolainen / see ehtne eesti jonnipunn

 

 Mircon sukulaisten romanttinen talo Raplan lähettyvillä / Mirco sugulaste romantiline maja Rapla lähedal

 

 

Mircon naapurintyttö Viron mummulassa / Mirco naabritüdruk Eesti vanaema juures

Kommentit (1)

Seuraa 

Olen Virossa tunnettu mediapersoona ja puoliksi Virolaisen pojan äiti. Työskentelen myös Virossa ja Suomessa. Tähän blogiin kirjoitan hyvin kuvainnollistaen elämästämme poikani kanssa Virossa ja kulttuurisista "yhteentörmäyksistä" kummallakin kielellä!

Olen Eestis tuntud meediapersoon ja pooleldi eestlasest poja ema. Teen tööd Eestis ja Soomes. Siia blogisse kirjutan väljendusrikkalt meie elust pojaga Eestis ja "kultuurilisest kontrastist" mõlemas keeles, nii eesti kui soome.