Eesti, maa jossa maistuu elämä.

 

Vapauden tunne räjähtää päässäni kun ajamme ulos laivasta Tallinnassa.   Haukon henkeä innostuneena ja toivon että aika voisi pysähtyä.Olen juuri päässyt pois Suomesta.   Toivoisin tämän hetken vaan jatkuvan.   Ja niin se jatkuukin sen ajan mitä sen pitääkin mutta aikahan kulkee aina liian nopeasti, eikö vain?   Mutta se huumaava tunne  kun  haukkaat happea ulkomailla  ne ensimmäiset pari tuntia kun vihdoin ja viimein pääsee pois Suomesta on paras.   Sen toivoisi vaan kestävän ikuisesti.
 Olemme yleensä viimeisten joukossa tulossa laivasta ulos.   Koska Mircolla on aina niin hauskaa lasten leikkihuoneessa.   Mircolle laivan leikkihuone on jo niinkuin toinen olohuone.   Mirco on ihan vauvasta käynyt kanssani Vanavanemaitten luona tiheästi Virossa.   Ja Viro on meille niinkuin toinen koti.   Ja Mircollehan se on myös toinen kotikieli.Ja eritoten Viroon on helppo päästä nopeasti ja halvalla Suomesta pois. 
Olemme siis juuri taas saapuneet Mircon kanssa Viroon.   Ja niinkuin tavallista Mircon vanaisä on meitä vastassa, vanaisä nappaa heti laukut käsistäni ja kantaa ne autoon.   Virossa miehet ovat kohteliaita ja he aina kantavat kassit ja niin pitääkin mielestäni olla.   Annan esimerkin samankaltaisesta tapauksesta; kerran matkustin yksin Tallinnasta Raplaan Mircon Vanavanemille (joka on 40 km Tallinnasta) Ja kun juna saapui Raplaan niin paikallinen mies talutti minut junasta ulos kasseineni päivineni yli raiteiden asemalle.   En tiedä voisiko noin tapahtua minulle Suomessa.
Kun lähdemme satamasta ajamaan kohti Raplaa poikkeamme heti tutulle huoltoasemalle ja ostan autoon matka syötäväksi lempiherkkujani eli juusto snäcksejä ja olut makkaroita.   Huoltoaseman myyjä tuntee minut jo pitkältä ajalta ja kun hän laskuttaa minua ostoksistani hän aina mutisee partaansa naurahtaen että "Suomiporon herkkuja".
Rakastan automatkaa Tallinnan satamasta kohti Raplaa Mircon Vanavanemaitten luo.   Rakastan sitä kaikkea aavaa ja laakeaa peltomaisemaa joka avautuu kummallakin puolellani kun katson ulos auton ikkunasta.   Silloin tulee vapaa tunne.   Meillä Suomessa ei ole sellaisia maisemia, meillä synkeät puut levittäytyvät joka suuntaan kun katsoo autosta ulos, tulee jopa ahdistava tunne.
Kun saavumme vanavanemaitten luo vihdoin Juuruun, menen aina yleensä lähi ravintola Nömme körtsiin juhlimaan.   Sekin on Suomen kaikkien ravintoloiden vastakohta.   Meininki ja musiikki on parempaa ja se aito Virolainen välittömyys joka paistaa juhlija kansasta siellä!   Lisäksi rakastan yleensäkin Raplan keskustaa se on niin paras kaikkine loistavine kauneushoitoloineen esim. Solotua salong on aivan vertaansa vailla oleva kauneushoitola mistä saa parhaan hieronnan missä olen ikinä käynyt! Tykkään Raplassa myös tosi paljon meie pubista ja voiroos ravintolasta,missä mahtavat ruoat ja halvat hinnat. Viro on oikeasti ihanan kaunis maa ja ihmiset osaavat kanssa hurmata leikiten eksoottisuudellaan tällaisen Suomiporon !
Virossa mulla yhdistyy siis hauskanpito, kauneudenhoito, bisneksenteko ja täysi rentoutuminen!   Viro on siis suurien elämysten maa kaikenkaikkiaan!

 

Eesti, maa mis maitseb elult.‏

 

Vabaduse tunne plahvatab mu peas kui sõidame autoga laevalt maha Tallinnas.   Tõmban sügavalt hinge ja soovin et aeg võiks peatuda.   Olen just pääsenud Soomest eemale.   Soovin et see hetk vaid jätkuks.   Ja nii see jätkubki niikaua kui vaja, aga alati on tunne et aeg lendab liiga kiiresti, eksju?   Aga see hurmav tunne kui hingad õhku esimesed paar tundi välismaal, kui oled lõpuks ometi pääsenud Soomest eemale, on parim. Sooviks selle hetke kestvat igavesti. 
 Oleme tavaliselt viimaste hulgas laevalt tulles, sest Mircol on alati nii lõbus laste mängutoas.   Tema jaoks on see laeva laste mängutuba nagu teine elutuba juba.   Mirco on alates imikueast koos minuga käinud tihti ta vanavanemate juures Eestis. Eesti on meie jaoks justkui teine kodu.   Mircole see on ju ka teine emakeel.   Ja eriti Eestisse on lihtne, kiire ja odav pääseda Soomest. 
 Oleme siis just jõudnud Mircoga taas Eesti ja nagu tavaliselt on ta vanaisa meil jälle sadamas vastas, kes kohe haarab kotid mu käest ja viib need autosse.   Eestis on mehed viisakad, kes alati kannavad naiste kotte ja nii peakski minu arust olema. Ükskord näiteks kui sõitsin üksi Tallinnast Raplasse (see on 40 km) aitas kohalik mees mul Rapla jaamas kanda kõik reisikotid üle rööbaste jaamani.   Ma ei tea kas nii võiks minuga juhtuda Soomes. 
 Kui hakkame sadamast Rapla poole sõitma põikame kohe läbi tuttavast bensujaamast, kust ostan autoreisiks oma lemmikmaiustusi juustusnäkke ja õllevorstikesi.   Bensujaama müüja tunneb mind juba ammu ja arvet lüües muheleb omaette habemesse "Suomiporon herkkuja". 
 Ma armastan autosõitu Tallinna sadamast Rapla poole, meeldivad need põllulagendikud mida ma näen mõlemal pool teed autoaknast välja vaadates.   Siis tekib vaba tunne.   Meil Soomes ei ole sellist maastikku, meil on igal pool vaid sünged puud ümberringi, kui autoaknast välja vaatad, tekib isegi ahistav tunne.
 Kui lõpuks jõuame vanavanemate juurde Juuru, lähen käima ka kohalikus Nõmme Kõrtsis.   See on hoopis erinev kui Soome kohalikud kõrtsid, muusika ja atmosfäär on parem ja see ehtne eestlaslik otsekohesus, mis paistab inimestest. Üldse mulle meeldib Rapla keskus, samuti ilusalong Solotua, kus ma sain ka elu parima massaazi.   Raplas meeldib ka Meie Pubi ja Võiroos restoran, kus on head hinnad ja söök.   Eesti on tõesti väga ilus maa ja inimesedki oskavad hurmata oma eksootilisusega minusuguse "suomiporo" !
  Eestis mulle ühendub seega lõbutsemine, ilusalongid, äritegemine ja täielik lõdvestus!   Eesti on suurte elamuste maa!

 

 

Kommentit (1)

Outi1974

Minun Viking Line -reissuni, Tallinnan matkani Mustanmäentorille, sekä yksi Tallinannan satama-allaskeikka, plus Osloon, että Oslosta Köpikseen, Malmööseen katamariinilla, ja ihan sinne Tanskaan, lautalla Norjasta, aivan upean turkoosi-meri. Ja tullivapaana, viime vuonna Katajanokalle, äitenpäivä-risteilyhän se oli. Tosin minä olin kuutos-kannella, Piccolo-hytissäni, siellä vasemmalla, ihan issekseni. Ja en ostanut oikein mitään. Maarianhaminassa meinattiin upota, ja puolet laivaa possahtaa ilmaan, ja ei meitä montaa kävelly omin jaloin sitten Katajanokalle. Eri kiva. Kyllä mie reissuun vielä, vittan, lähden. Näin sanoo, uffe-puffe -aktvisti. Me kun ollaan niin rikkaita. Nääs.

Seuraa 

Olen Virossa tunnettu mediapersoona ja puoliksi Virolaisen pojan äiti. Työskentelen myös Virossa ja Suomessa. Tähän blogiin kirjoitan hyvin kuvainnollistaen elämästämme poikani kanssa Virossa ja kulttuurisista "yhteentörmäyksistä" kummallakin kielellä!

Olen Eestis tuntud meediapersoon ja pooleldi eestlasest poja ema. Teen tööd Eestis ja Soomes. Siia blogisse kirjutan väljendusrikkalt meie elust pojaga Eestis ja "kultuurilisest kontrastist" mõlemas keeles, nii eesti kui soome.