Nyt ollaan muutama viikko oltu kahta maata ja skypepuhelut on taas osa arkea. Kätevää sinänsä kun voi helposti vaikka kokkailla ja syödäkin yli 4600 km välissä. Koirakin tykkää jostain syystä istua ruudun äärellä. Varsinkin jos se saa istua sylissä puhelun aikana, vaikka ei se näytä saavan kiinni maiden välissä kulkevista taajuuksista. Tuijottaa vaan ruutua ja hieman hämmentyneen näköisenä heilauttaa korvia.

Vaikka sille kuinka lirkuttelisi, ei se suostu kommunikoimaan millään tavalla. Istuu vaan sylissä ja kun mies toistaa sille sen lempisanoja kuten “luu” ja “rölli” ( retuutetuin pehmolelu), niin koira vaan tuijottaa eteenpäin ja yrittää ymmärtää. Mutta ei kiinnostusta. Ruudussa ei yksinkertaisesti ole mitään tuoksuja eikä ketään pusuteltavia.

Pusuteltavia ja haukuttavia sen sijaan löytyy vielä muutaman päivän ajan Suomesta. Koiran aistit on terävinä heppatallilla ja rentoina omassa olohuoneessa. Hyvä niin, sillä tulevan viikon ohjelmaan kuuluu taas pientä lentomatkailua Keski-Euroopan läpi aina Lähi-Itään saakka. Paperit ja rokotteet on jo valmiina. Pian lenkkeillään vähän hiekkaisemmissa maisemissa.

Mutta nyt on ihan hyvä vähän köllötellä ennen passintarkastuksia.

Onnea voi muuten olla oma omenapuu tai kokonaiset kuusi omenapuuta, sillä tänä vuonna satoa saadaan ja reippaasti. Tähän mennessä omenaa on hoideltu hilloksi, mehuksi, piirakoiksi ja paistoksiksi. On kärrätty portin pieleen “ peura miesten” haettavaksi ja anottu sukulaisia viemään osansa. Vasta murto-osasta on päästy ja heti kun selkäni käännän, Rauli-myrsky tai joku muu voima saa ne taas ravistamaan ämpärillisen vasta putsatulle nurmelle. On Valkeaa kuulasta, Kanelia, Sariolaa ja Antonovskaa. Kesä -ja talvilajiketta. Löytyy sileitä, röpelöisiä ja muumioita, mutta todella paljon priimaa, koska runsaat pihlajanmarjasadot pitävät koit tänä syksynä muilla apajoilla. Onhan tämä ihan oikeasti onnellista, mutta kaikella on rajansa! Näistä riittäisi muutama kymmenen kiloa Abu Dhabinkin matkalaukkuun.

Omenoita eri muodoissa sai tuliaisiksi myös oma mummini. Vietettiin aamupäivä mummin uuden tietokoneen parissa ja täytyy todeta että ihailtavan näppärästi 86-vuotias surfailee nettipankissa, sähköpostissa, googlessa ja skypessä. Netistä löytyy kukkien hoito-ohjeita, kaupunginmuseon vanhoja tiedostoja tai vaikka  Ravintola Silvopleen - menu. Ja sinnehän me siis suunnistimme! Aurinkoisessa Hakaniemessä oli mukava kulkea käsikynkkää ja jutella mukavia. Viisaus ja avarakatseisuus piilee pitkässä elämässä ja ymmärryksessä että mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää.

Syksy on siis edennyt omenahommiin, mutta myös” heippa ja nähdään taas”- treffeihin.

Yhdet ihan lopullisetkin hyvästit sanottiin kauniissa ja harmonisissa hautajaisissa jokin aika sitten. Pitkän ja upean elämän elänyt vanha täti, fafani sisko, tulee ikuisesti pysymään läheistensä sydämissä rohkeana ja elämää pelkäämättömänä, jälkeläisiänsä kannustavana naisena. Niistä hänet tullaan aina muistamaan. Positiivisuudesta ja kannustamisesta.

Vähän samoista asioista toivoisin itsenikin muistettavan.

Varsinkin juuri nyt kun omat poikaseni, ihanat muruseni ovat pian kolmella eri mantereella. Halataan ja heippa, nähdään taas.

Samalla voin kuiskata jokaisen korvaan että: “ Minne tahansa menetkin, mene koko sydämelläsi! “

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram