Traveling in a fried-out combie...”vaikka ei ihan Australiassa asti ollakkaan, tästä kuumuudesta ja "Men at work"- kyltistä, kuin napin painalluksesta päässäni lähtee soimaan tuttu reggaemelodia “ Do you come from a land down under ”. Mielikuvissa mukana kookaburran nauru, huilut ja musiikkivideon hassut miehet. Jos voisin toivoa, laittaisin juuri tämän kappaleen soimaan näille kaikille miehille työmailla, pihoilla ja kellareissa. Missä ikinä pitkää päivää painavatkaan. 

Jos joku sattuisi kysymään että mikä täällä AbuDhabissa on jotenkin erityistä, jotain sellaista mikä jää mieleen? Jotain sellaista mitä jäisin kaipaamaan täältä lähdettyäni? Niin kyllä se taitaa olla niin yksinkertainen asia kuin hymy ja hyväntuulisuus. Hymy, joka vaikuttaa olevan lähes jokaisen palvelualalla työskentelevän henkilön kasvoilla. Ja näistä varmastikin mieleenpainuvin on aamun ensimmäinen ja illan viimeinen, ehkä levein, sataprosenttisen varma ja aito vartijahymy.

“Good morning mam and littlebit for doggy doggy too!”

Päivänvalolta piilossa, tornin pohjakerroksissa. Edes puolen vuorokauden mittaiset työvuorot ei näytä verottavan näiden miesten hyvää tuulta. Tutuksi tullut vartijatiimi huolehtii meidän päivittäisestä kulkureitistä, hymy huulilla ja illan hiljaisina tunteina joskus jalat pöydällä. Yksi hupsu yllätti minut kerran pantomiimi esityksellä…

”Mam look!”

Ja pieni viiksekäs aasialaismies heitti kuvitellun pallon ilmaan ja kevyesti hypähtäen löi lennokkaan aloitussyötön.

“Tennis mam!”

Aivan, minut on nähty myös pelikentällä.

Tässä yhtenä päivänä ulos lähdettyäni huomasin unohtaneeni avainkortin ja jouduin kotiinpäin tullessani pyytämään vartijoilta apua. Kyllä kiitos, tarvitsisin vartijan tilaamaan minulle hissin ja erityisvartijan avaamaan kotioven ovikoodin, mutta koska tiesin mieheni olevan piakkoin tulossa töistä kotiin, kerroin että voin oikein hyvin jäädä myös pihalle odottelemaan.  Työvuorossa ollut nuori vartija kuitenkin huolestui kun olin liikkeellä ilman puhelinta ja hän tarjoutui soittamaan asuntomme sisäpuhelimeen. Jos mieheni vaikka sittenkin olisi jo kotona? Ja samantien hän oli jo soittamassa ja pelkkien tyhjien tuuttausten jälkeen tarjosi minulle yllättävää vaihtoehtoa:

” Maybe your husband is sleeping?”

Kiitin avusta ja  vakuutin että kyllä hän on kohta tulossa ja että ei hän nyt kyllä nukkumassa tähän aikaan päivästä ole. Vakuuttelin että minulla ei oikeasti ole pienintä hätää vaikka olenkin ilman puhelinta ja avainta. No turha selitellä, itsehän alunperin menin heille tilannettani selostamaan. Siitä huolimatta, vartija halusi ehdottomasti viedä minut koirineni kotiin asti. Ei lisäkustannuksia eikä heidän puoleltaan pienintä vaivaa. Ja leveän hymyn kera mam!

Voi olla että he toivovat minun unohtavan avainkortin uudestaankin, sillä seuraavana päivänä vein heille suklaakeksejä heidän kahvihetkiinsä pimeässä kellarissa. “ I met a strange lady, she made me nervous. She took me in and gave me breakfast….”

Tässä kodissa ikkunanpesu operaatio  on vähän eri luokkaa kuin mihin Suomessa olen tottunut. Täällä pesuapua tulee gekkomaisen rohkeilta ja notkeilta miehiltä, jotka liikkuvat tasaisena rivistönä, toinen toistaan korkeampien tornien kylkiä pitkin. Köysien varassa, imukuppijalkojen avulla ja kaikki tarpeellinen vyötäröllä roikkuen. Vesisäiliöt, pesulastat ja sienet kaikki käden ulottuvilla. Varusteluvyö ideaa voisin hyvinkin jalostaa myös omiin, erilaisiin tarpeisiin sopivaksi, homma näyttää käyvän nimittäin käden käänteessä.  Miehet etenevät kovassa helteessä punaisissa haalareissa ja kypärä päässä. Hienoa jälkeä totta tosiaan. Enpä ollut huomannut kuinka hiekkapöly ja kosteus oli  muutamassa kuukaudessa tehnyt ikkunoista sameat ja raidalliset.

Täällä tähän operatioon liittyy pieni koiramainen haaste. Koiran ymmärrys ei yksinkertaisesti riitä siihen että ikkunan taakse  ilmestyy mies. Tai useampikin, ja jokaisen ikkunan taakse lähes samanaikaisesti. Imukuppien kiinnittämisestä ja irrottamisesta kuuluva kolahdus ja ikkunan toisella puolella liikkuva hahmo voi todellakin olla pelottavaa. Täysin hajuton ja mauton, eli käsittämätön juttu.

Tästä syystä yritin kerran vartijoilta tiedustella ikkunanpesijöiden etenemisnopeutta, vain arvioidakseni että mihin aikaan pesijät olisivat juuri meidän kohdallamme. Varautuakseni tietenkin siihen että koira ei juuri silloin olisi yksin kotona huutamassa.

Kertakaikkisen typerä ajatus. Huomasin heti keskustelun aluksi että olisin voinut pitää kysymyksen sisälläni. Vartija ryhtyi samantien soittamaan ikkunanpesufirman työnjohtajalle ja viittoi samanaikaisesti pesijöiden köysiä maasta käsin ohjaavalle työntekijälle.

“Okei mam, what is the problem?

You don’t want the wash? You want them stop now?”

Kuinka hölmöksi tunsinkaan itseni. Eiköhän se että meidän piski hermostuu kodin ulkopuolisista häiriötekijöistä ole vain ja ainoastaan minun ongelmani. Gekkomiehet uhmaavat kaikkia vaarallisen työn tuntomerkkejä, korkeus, kuumuus, työn kesto ja fyysisyys. Ja minä, jalat tukevasti maan kamaralla tiedustelen kavereiden arvioitua etenemisnopeutta.

“No,No. Everything is fine. Good job! Keep doing!” sopersin ja yritin perua koko keskustelun.

Ja vartija näytti välittömästi peukkua köysimiehelle ja kiitti minua leveästi hymyillen.

“No problem mam, no problem! Have a nice day”.

Mitä ikinä hän tarpeettomista kysymyksistäni ajattelikaan, hän ei paljastanut sitä pienimmälläkään  eleellä. Ja taas se huilu rallatus soi päässä….“I said do you speak a my language? He just smiled and gave me a Vegemite sandwiche”


Ja pakko vielä lisätä, että myös "Fish marketin" monitorista haluaisin tämän “Men at workin “ kappaleen joskus soivan. Kalatorin autenttinen tunnelma on jotenkin erityisen ihana ja rakas. Jo ihan pienenä tyttönä  tepastelin kumisaappaat jalassa fafani kalahallissa Helsingissä ja tuoksumuistoistahan sanotaan että ne ovat ikuisia. Tässä kuumuudessa ja varvastossut jalassa, väenpaljous ja tiskien tarjonta. Tuoksut ja näkymät iskevät tajuntaan välittömästi. Kiihkeästi ja kilpaa meitä houkutellaan kaikille tiskeille,mutta viileän rauhallisesti päätämme kävellä käytävän päähän asti, jossa meitä odottaa hymyilevä kalamies. Ja päässäni soi..."Are you trying to tempt me? Because I come from the land of plenty?"

Nina

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram