Arabian opiskeluni on edennyt hyvän päivän tervehdyksistä vähän painavampaan asiaan. On opeteltu hedelmiä, ruokaa, numeroita, viikonpäiviä ja arkitilanteista selviytymistä. Perheenjäseniä, suuntia, adjektiiveja ja verbejä. Minä tahdon ja minä omistan. Minä rakastan ja minusta tulee isona.

Yksi tie kunkin kulttuurin ymmärtämiseen on kielen opettelu. En antaisi hetkeäkään pois Ms. Mahan arabian tunneista, varsinkin kun intensiivinen, tällä hetkellä kolmen naisen ryhmä alkaa tulla jo niin tutuksi että voimme luontevasti opetella kieltä hyödyllisten lauseiden kautta. Miten voikaan olla hauskaa osata sanoa arabiaksi “ Mieheni tulee vanhana olemaan lihava” tai “Mieheni tulee vanhana olemaan hullu” (= crazy) tai “ Minusta tulee vanhetessa kaunis” tai kun mieheni tulee kotiin ja minua ei huvita jutella, voin sanoa sen huutaen, kädet taivaalle kohotettuna ja silti uskottavasti. Banaani on muz ja omena on tafaha. On hyvä osata feminiinit, maskuliinit, yksiköt ja monikot, mutta onhan se toista osata ilmaista ajatuksiaan aidosti ja tunteella.

Fruity love : Rambutan, mangosteen ja Dragonfruit

Aikaisemmin meidän ryhmässä oli myös neljäs nainen, intialainen Pratiba. Hänen kanssaan Ms. Mahan pedagogiset taidot joutuivat jo pidemmän aikaa koetukselle. Jos olimme aiheessa hedelmät, Pratiba halusi oppia vihannekset. Jos Ms.Maha kirjoitti taululle verbejä, halusi Pratiba lisää substantiiveja. Jos Ms.Maha halusi meidän kirjoittavan, kysyi Pratiba milloin aloittaisimme keskustelun. Sitten se tapahtui, yhtenä tavallisena ja hyvin alkaneena maanantai aamuna harjoittelimme kieltolauseita. “Ana mou ja ana maa”….ja eiköhän Pratiba omalla vuorollaan vastannut kahdesta vaihtoehdosta juuri sen väärän! Vähän niinkuin ukkosilma, negatiivinen energia oli päässyt kerääntymään opettajamme sisuksiin ja hän marssi kiivain askelin onnettoman Pratiban luokse. En ymmärtänyt puoliakaan, en ehkä edes neljännestä Ms.Mahan kiihtyneestä sadattelusta, mutta vastapäätä istuva opiskelijaystäväni Shahana oli tarkkana ja osoitti kiitettävää ripeyttä pikakirjoitustaidoillaan.

Lopputunti jatkui rauhallisissa merkeissä. Toistimme ja kuuntelimme opettajaamme ohjeiden mukaisesti. “Minä rakastan, sinä rakastat...ana ahib, enti tahibi..”. Rakkauden täyteinen ilmapiiri sai kuitenkin vielä pienen notkahduksen, sillä tunnin lopuksi Shahanalla oli päivän oppeihin liittyvä, tarkentava kysymys valmiina? ” Ms.Maha, can I ask you, what does mean, majnuna, jihrib beetik?”. Opettajamme ilme oli hallittu ja voisin sanoa että sen pienen hiljaisen hetken ajan ehdin miettiä miten arabialainen pokka pitää. Opettajamme rykäisi vaivautuneesti ja kertoi juuri käyttäneensä “friendly cursingia” eli kiroamista ihan vain ystävien kesken. Hän nimenomaan korosti tämän sadattelun olevan oppikokonaisuutemme ulkopuolelta ja että niillä sanoilla joilla hän kirosi Pratiban kodin sekaiseksi, niillä sanoilla ei kommunikoida muuta kuin tuttujen kesken.

No nyt meitä on enää kolme, sillä Pratiba kyselee nyt joltain toiselta opettajalta. Minä jatkan, sillä Ms.Mahan tapa opettaa kaikkia tunneskaaloja on jotenkin niin virkistävää. En muista kenenkään kielenopettajan aikaisemmin opettaneen kieltä ja kulttuuria näin tiiviissä paketissa. “Ana ahib kteer zoojy, hatta iza houwa kaan tkheen” - Rakastan miestäni paljon vaikka hänestä tulisikin lihava “ . Kyllä Ms. Maha opettaa myös kivoja juttuja.

Nina

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram