Vuorossa pikkukaupunki elämää. Raikkaan meri-ilman hengittämistä ja kaiken kauniin ja tutun ihastelua. Heti aamusta hipsin paljain jaloin hakemaan lehteä postilaatikosta ja nautiskelen aamukahvit kuistilla. Lueskelen kotimaan uutisia ja tähyilen TV-ohjelmistoa. Illalla voisin katsoa leffan suomenkielisellä tekstityksellä. 

Kotiin on aina ihana tulla. Kaikki on niin helppoa ja yksiselitteistä. Turvallista ja niin selkeää

Jotenkin niin tuttua vaikka hetken aikaa unohdettua. Löydän sisältäni sen “ulkomaalaisen” joka näkee ja kokee tämän kaiken ensimmäistä kertaa. Sen tyypin, jonka mielestä ei todellakaan ole ihan tavallista elellä saaristo Suomessa, saunalta ja savulta tuoksuvassa merenranta kaupungissa. Siellä missä voi kesälläkin kulkea kumisaappaissa, pyöräillä torille ostamaan silakoita ja kääntää kompostia keskellä kaupunkia. Viettää iltaa lähes yöttömässä yössä ja antaa lasten kulkea vapaasti maalla ja merellä. Pestä mattoja matonpesupaikalla ja lainata kirjoja kirjastosta. Ja istua kalliolla.

Täällä voi myös ihastella näitä julmetun nopealla tempolla rehevöityviä pensaita, puita ja kukkapenkkejä. Marjapensaiden keskellä törröttäviä jalavan alkuja ja kasvihuoneessa pesiviä muurahaisia. Syreenit, pionit ja jasmikkeet...kaikki villinä kuin salaisessa puutarhassa. Selvästikin työntekijää odottaen. Siis minua. Kastanjat ja ruusut. Kaikki lajit on tallella ja voimissaan. Ruohonleikkaus ei lopu koskaan ja omenapuiden oksat näyttävät taipuvan vauvaomenoista.Toivottavasti malttavat pysyä puussa mahdollisimman pitkään. Raakileiden noukkiminen ei kyllä yhtään huvittaisi.

Innoissani kiertelen ja kaartelen pihalla, siellä täällä projekteja aloitellen. Mutta aina on myös aikaa heittää tikkaa tai solahtaa riippumaton sisään. Maata selälleen kädet niskan takana ja tuijotella taivaalle kastanjapuiden oksista muodostuneen katoksen katveessa. Pötkötellä lukien tai vain yläpuolella olevien rastaiden räksytystä kuunnellen. Ja toivoen että linnut pitävät päivän murkinat sisällään. Saatan unohtua pihalle koko päiväksi.

Ja helppohan sinne on unohtua, kun siellä sitä ruotimista riittää. Sieltä täältä ja oikeastaan ihan joka kohdasta. Päivä kerrallaan hommat etenevät jossain nurkassa. Kun pääsen loppuun alkaa kaikki alusta. Olen tietoisesti onnellinen omistaessani 50-luvulla suunnitellun pihan jossa kokoajan kukkii. Alkukevään ensimmäisistä lumikelloista aina loka-marraskuun purppuranpunaisiin jättimaksaruohoihin. Jos jotain, niin olen kaivannut multaisten kynnen alusten ja vihertyneiden jalkapohjien putsaamista. Rappusilla istuen illan viimeisenä puhteena.

Ajatuksissani olen tehnyt listan jotta kaikki tärkeimmät tulisi tehtyä. Marjapensaiden siistiminen, kukkapenkkien ja pengerrysten reunaheinikoiden ja ruohotuppojen karsiminen. Pensasaitojen leikkaaminen. Mattojen ja lattioiden pesu. Ikkunoiden pesu. Turhan tavaran karsiminen ja kirpparipöydän varaaminen. Yksinkertaisia ja pieniä asioita. Kodin omia juttuja joita olen näköjään kaivannut enemmän kuin aikaisemmin uskalsin edes myöntää. Juttuja joita ei voi kopioida Abu Dhabin kotiin. Puuhia jotka tekevät meidän kodista meidän kodin täällä pikkukaupungissa. On tietenkin juttuja jotka tekevät kakkoskodin korkealla tornissa.

Molemmissa tarvitaan koko perheen hetkiä. Muuten mikään ei tunnu miltään.

Vastakohtia on helppo luetella.  Mitä siellä on ja täällä ei. Tai sieltä puuttuu ja täältä ei. Liittyen ilmastoon, kasvillisuuteen ja eläimiin. Ihmisiin, uskontoon ja kulttuuriin. Autokantaan ja arkkitehtuuriin. Tervehdykset ja kohteliaisuudet. Aika moni asia on kovin erilaista. Ja tosiaan, vastakkaista. Toisessa on kuumaa ja toisessa kylmää. Hiekkaista ja multaista. Uutta - vanhaa. Modernia - historiallista. Yltiöpäistä ja hillittyä. Yhteisöllistä ja ei niin yhteisöllistä. Kohteliaisuuksia ja murahduksia.

Kaksi maata ja kaksi kotia. Opittuja tapoja ja kansallisidentiteettiä. Vertailu ei sinänsä ole tarpeellista ja oikeastaan tuntuu aika hyödyttömältä.

Mutta sitäkin hyödyllisempää on erilaisuudesta oppiminen. Ja nauttiminen.

Olen itsekin kai vähän sitä sun tätä ja aikamoisen onnellinen siitä.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram