Wappu-juhlinnan kunniaksi laitoimme perjantai aamun herätyksen soimaan kello kuudeksi ja suuntasimme reilun 3 tunnin ajomatkan päähän kohti Fujairahia ja Intian valtamerta.

Abu Dhabin ja Dubain suurkaupunki siluettien jäädessä taakse, ohitimme hiekkaa, vilkkaita arabikaupunkeja ja kyliä ja taas hiekkaa. Vähän ennen määränpäätä, Masafissa, Hajar-vuorien välissä pysähdyimme perjantai markkinoille ja sen seurauksena omistamme nyt kaksi uutta arabialaistyylistä pientä lyhtyä, punaisen ja vihreän. Vaikea niitä olisi ollut sinnekkään jättää, kun ne meille niin taidokkaasti osattiin myydä. Ollaan vielä vähän turisteja.

Tähän reissuun olimme varautuneet ihan oikealla paperikartalla, joka houkutti ajelemaan kuusikaistaisten lisäksi myös kiemuraisia serpenttiiniteitä. Vuoren reunoja pitkin kulkevilta kärrypolulta vältyttiin kuitenkin juuri ja juuri, vaikka mies yritti viimeiseen asti vakuuttaa että lyhyin tie olisi nopein. Vaikka “Escape to Fujairah” kyltti lupasi paljon, en ajanut tänne saakka paetakseni vuorille vaan nimenomaan rannalle. Isoa tietä siis, ylös ja alas ja vuorien ympäri aavalle merelle ja siinä se nyt oli. Ehkä noin 100 metrin päässä rannasta selällään makaava Ressu. Nopeasti Sandy Beachille ja aaltoihin!!

Räpylät jalkaan ja takaperin veteen. Tiukka maski naamaan ja vihdoin lämpöiseen ja suolaiseen, kevyesti aaltoilevaan mereen. Nautinnollinen pintasukellus oli hetken aikaa  hakusessa, kunnes ymmärsin jättää nenän lepoon ja keskittyä rauhalliseen hengitykseen suun kautta. Ensimmäisten värikkäiden kalojen uidessa kosketusetäisyydelle, unohdin koko hengityksen ja olin myyty. Pinnan alla oli juuri sellaista kuin Avarassa luonnossa on kerrottu. Merivuokkoja, vuokkokaloja, koralleja, yksittäisiä ja satoja “akvaariokaloja” parvissa, seepioita, merimakkaroita ja ihmisille vaarattomia haita. Värejä ja liikettä. Ja ihmeellinen äänimaailma. Oma hengitys ja naksutus, tai vähän takkapuiden palamista muistuttava ritinä. Ja hiljaisuus.

On onni olla snorklaamassa kilpauimareiden kanssa jotka kieppuvat ja pelmahtelevat pinnan ja pohjan välillä ja kalojen seassa. Välillä minua vedettiin nilkasta taaksepäin ja käsivarresta eteenpäin. Sain valmennusta tehokkaampaan potkuun ja hienovaraista vihjaamista nopeammasta etenemisestä. Omaksuin helpommin leppoisasti hyörivän pallokalan uintityylin ja eksyin välillä myös omille reiteille. Lähdin seuraamaan värikästä kalaa ja pohjassa olevia rapujen tekemiä helminauhamaisia reikäkuvioita. Taisin hetkeksi kadottaa ajantajun ja suuntavaiston. Olin täydellisessä ajatusten tyhjiössä, kunnes uimarit olivat jälleen kiitäneet kylkietäisyydelle. Vedenalaiset merkit ja peukut osoittivat kokoiseni hain liukuvan meidän alta. Pääsin vedenalaisiin valokuviin ja leijuin täydellisessä “flow” tilassa. Pinnan päältä kuuluivat  lähellä snorklaavan miesryhmän onnelliset ja jännittyneet huudahdukset. “ I saw a shark! A big one!” (Black tip reef shark)

Ensimmäisen snorklauskierroksen jälkeen oli pakko huuhtoa suola pois suusta ja palata hetkeksi rannalle. Täydellinen palautusjuoma, tuore kookosjuoma (Coconut water) nuorentaa, parantaa, on lääke nestehukkaan, lämpöhalvaukseen ja vaikka mihin. Ja ilmankos. Oli se jääkylmä kookosjuoma vai polttavan kuuma rantahiekka, mutta pakko oli lähteä uudelle kierrokselle Snoopy Islandin ympäri. Kilpikonnia ei löytynyt vaikka kuinka etsittiin, mutta kaikkea muuta uskomatonta kyllä.

Tänne haluan uudestaan. Täydellinen pako suurkaupungin vilinästä.

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram