Samaa tahtia kuin aurinko on noussut korkeammalle, talven jälkeisestä elämästä on muotoutunut hyvinkin sosiaalinen. Naisporukalla, perheen kesken, ystävien kanssa. On vietetty Toukokuun ensimmäistä, tupareita ja läksiäisiä. Äitienpäivää on vietetty ties kuinka monta kertaa, sekä yllätys aamupalan että Dubaissa pianokonsertin merkeissä. On vietetty myös ylellisen juhlavia ja riehakkaita kevätjuhlia. Ja lätkääkin on seurattu alusta loppuun.

Naisporukalla on sukellettu Madinat Zayed Shopping centerin ihmeelliseen maailmaan hankkimaan mekkoa, josta bling-blingiä ei puutu. Korut, laukut, kengät ja hiukset, kaikki stailataan nyt itämaiseen tapaan. Toukokuun tapahtumat ovat olleet uskomaton sekoitus paikallista ja suomalaista kulttuuria. Kameleonttina tapahtumasta toiseen, eri kulttuurien väleillä, väriä ja vaatetustyyliä vaihtaen. Käytännöllistä skandinaavisuutta  ja ylellistä arabialaisuuta, molempia sopivissa määrin. Koko skaala varvastossuista korkkareihin. Ja ne mukavat tennarit.

Täytyy todeta, että näiden kaikkien tapahtumien yhteisenä tekijänä on enemmän tai vähemmän ollut syöminen. Olen syönyt vatsan turvoksiin pannukakusta ja lohileivistä tai yhtä hyvin pistaasi ja baklawa herkuista. Täytetyistä kasviksista. Riisiä, toinen toistaan maukkaampia salaatteja, piirakoita, lihapatoja ja niitä vastustamattoman ihania kakkuja ja makeita, suupaloja, kakkusia, herkkusia, leivoksia. Skumppaa sillon ja skumppaa tällön. Hyviä syitä on ollut monia. Ja uusin tuttavuus, Egyptiläinen leipävanukas Umm Ali! Kuuntelepas näitä aineksia. Filotaikinaa, croisantteja tai rapeita canapee -keksejä pehmitetään makeassa maidossa tai kermassa.  Maun mukaan maustetaan vanilijalla, kardemummalla ja kanelilla. Runsaalla kädellä höystetään manteleilla, pähkinöillä, kookoksella ja rusinoilla. Kypsennetään uunissa ja energiapitoisuuden puolesta mitään muuta samalla aterialla ei sitten tarvitakkaan.

Muutaman viikon aikana olen todellakin syönyt ja kerännyt vararavintoa kuin kameli. Pientä kyttyrää pikkuhiljaa muistuttava etumus on saanut sisuksiinsa mitä ihanampia herkkuja. Oikeastaan odotan jo mielenkiinnolla parin viikon päästä alkavaa Ramadan kuukautta ja sen tarjoamaa mahdollisuutta harjoittaa paastoa. Joka kylläkin kuukauden jokaisena iltana palkitaan illallisella. Ja arabialaiseen tapaan kursailu ei kuulemma kuulu tähänkään tapahtumaan.

Kukaan ei tietenkään pakota maistamaan näitä kaikkia ihania ruokia mitä tämä maanosa päällään kantaa, mutta olen jo pienenä oppinut että jos ei maista, ei voi myöskään kertoa mielipidettään. Tai loukata herkun valmistajaa. Aina mahtuu pala “suklaa creme caramel”-keikauskakkua, varsinkin  jos eläväinen ja kuvan kaunis arabinainen katsoo sinua suoraan silmiin ja vetää suun mutruun…

”You didn’t taste my cake?”.

“Yes I did! It was amazing!”

Ja tästä tiedosta syntynyt mielihyvä saa keikauskakun tekijän iloiseksi  ja entistä ylväämmäksi. Me kaksi suomalaista, samoihin juhliin myös herkkuja tuoneet sen sijaan lähes kilpaa kertaamme toisillemme mikä omissa luomuksissamme olisi voinut onnistua paremmin. Valuu sieltä ja on litistynyt täältä. Uuni teki kepposet ja sitä rataa.

Tyyliin palaten, tässä eräänä päivänä pakkasin jumppakamppeeni ja varmuuden vuoksi vähän muutakin isoon säkkimäiseen urheilukassiin ja hyppäsin tyytyväisenä ystäväni kyytiin. Kodikkaassa ja trendikkäässä body&mind-studiossa hikoilimme zumban villitseminä täydessä salissa ja tunnin jälkeen istahdimme pihalle tasaamaan sykettä ja täyttämään menetettyä energiavajetta puhdistavilla ja raikkaan vihreillä “fresh juiceilla”. Jälleen kerran saan todeta että ympäristö muokkaa kulkijaa, sillä muutoksen kohteeksi tulee joutumaan nyt käytännönläheinen säkkikassini, joka vei leijonan osan jumppasalin seinustalle jätettyjen sievien merkkilaukkujen tilasta. Hikoilu ja bling-bling ei näemmä kumoa toisiaan. Tästä sain myös ystävän rakkaudella annetun vinkin. " Oletko huomannut miten kauniita ja siroja laukkuja täällä käytetään?". No olenhan minä. Aina pienelle naparetkelle lähdössä.

Tässä kaiken kiiltävän keskellä on jotenkin rauhoittavaa ajatella tuon samaisen jumppa studion liitutaululle raapustettua ajatusta kokemusten hetkellisyydestä ja mielen tavoitteista. Vaatimattomuus  kaunistaa. Totta. Mutta sekin on totta että arabinaisen kakku ei lässähdä koskaan. Ja se on tieto jonka ajattelin tallentaa syvälle muiden tietojeni joukkoon.

Nina

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram