Niin ne päivät soljuvat suloisesti omalla rytmillään. Myös ne päivät jotka olen ollut töissä. Siis ihan oikeissa omaa ammattiani vastaavissa liikunta-alan kesätöissä. Tuttujen ja hauskojen työkavereiden seurassa. Eli vahvistuu vahvistuu, nimittäin se ikivanha ja paljon käytetty fraasi “että pitää lähteä kauas nähdäkseen lähelle”. Ja vaikka olisin aikaisemminkin nähnyt lähelleni ja ihastellut lähellä olevaani, niin kyllä se on vaan uskottava.

Nyt jo melkein kuukauden Suomessa olleena huomaan että silmät hakevat jotenkin ahnaammin ja vähän sellaisella tarkistus periaatteella, että kaikki mitä kaipasin on paikallaan. Ja että tärkeät ystävät ovat tallella ja sellaisia kuin aina ennenkin. Että tärkeät asiat eivät olisi muuttuneet sillä aikaa kun olimme täältä pois. Vaikka eihän se pahasta ole jos asiat muuttuvat. Muuttaahan se maailma kai minuakin.

Kyse on kaiketi ajan rajallisuudesta. Niinkuin ihana expat-ystäväni sanoi, vaikka vasta tultiin Suomeen ja nyt on aika nauttia, niin väistämättä mieli käy murheelliseksi jos eksyy miettimään elokuun paluupäivää ja rakkaiden hyvästelyjä. Jospa me äidit voisimme jotenkin monistautua. Olla useammassa paikassa samanaikaisesti. Jokaisen lapsen rinnalla maantieteellisten sijaintien eroavaisuuksista huolimatta. Tai voitaisko olla vielä hetki  kuten silloin kun olimme vielä kaikki samassa paketissa. Yhteisellä reissulla ja kaikki passit äidin käsilaukussa.

Mutta ei! Nyt on aika unelmoida ja pistää unelmat toteen! Onnen potku lasten takalistoille ja siivet lepattamaan. On vaikea kuvailla miltä unelmien täyttyminen tuntuu. Se on itse koettava! Ja oma elämä rakennettava.

Unelmista puheen ollen.

Tässä muutama päivä sitten istuimme mieheni kanssa  seitsemän tuntia junassa ensin pohjoiseen ja seuraavana päivänä samaa reittiä takaisin etelään. Siinä oli aikaa turista ja tullessa myös torkahdella. Oltiin skoolaamassa perhetuttumme pyöreitä juhlia ja todistamassa yhden unelman  toteutumista. Heitänkin tähän väliin kysymyksen, että kenet SINÄ haluaisit kutsua omaan bändiisi soittamaan tai synttäreitäsi juhlistamaan? Jonkun ehkä kaukaa ihailemasi tai muuten vaan sinua kiinnostavan henkilön? Sillä tavalla voi nimittäin tehdä. Koota oma “All stars - bändi “ ja pitää keikka omassa olohuoneessa. Ihan helposti näköjään. Jos kerran haluaa.  Synttärisankari itse rumpukapuloissa ja nimiä mainitsematta, ihan kelpo kavereita muissakin instrumenteissa. Hurriganesissakin mainetta niittäneestä kitaristista nyt puhumattakaan. Kyllä se on nyt nähty että puolivuosisataa eläneissä miehissä on virtaa!

Nyt taas takaisin omassa onnelassa jossa kasvaa ikivanhaa raparperin vartta. Ja famun mansikoita. Monivuotisia, joka kesä rikkaasta määperästä työntyviä ja viherkompostin lähellä viihtyviä herkkuja. Ja sehän toimii aina, nimittäin raparperin ja mansikan liitto. Varsinkin murotaikinalla ja vanilja kastikkeella höystettynä. Alla vinkki herkulliseen kesäpäivän herkkuun.

Raparperipiirakka murotaikinalla

- Kuori ja pilko raparperit pieniksi paloiksi.

- Lisää joukkoon tilkka vettä ja sokeria maun mukaan. Keitä raparperit pehmeäksi.

- Valmista mieleisesi murotaikina. Nypi voi,sokeri,jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri  tasaiseksi seokseksi.

- Voitele piirakkavuoka ja levitä  ⅔ osaa taikinasta vuoan pohjalle..

- Levitä pohjan päälle maustamatonta jogurttia tai ranskan kermaa johon on sekoitettu  hyppysellinen vaniljasokeria.

- Levitä raparperiseos vuokaan ja murusta ⅓ taikinasta päällimmäiseksi.

- Paista n.25-30min  uunin keskiosassa,  n.200 asteessa.

Hyvää sekä kuumana että jääkaappi kylmänä,  jätski tai vaniljakastikke kaverina.

 

Sitten paras porukka kasaan  ja pihalle syömään. Just nyt kaikkien passitkin löytyvät samasta laatikosta.

Ja tästä piirakasta riittäisi myös Mike Monroelle ja biisille " All you need " 

 

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram