Rakkautta on pojalta saatu pikkuruinen samettipäällysteinen “noitakirja”, Skotlannin tuliainen, joka tarjoaa elämänviisauksia niistä kiinnostuneille. Kirjasen otsikko: " The Witches Spell Book for Love, happiness and success” sopii juuri vuodenvaihteeseen, koska silloin pitää kuitenkin luvata ja päättää jotain tulevan vuoden varalle. “ Lupaan pitää tipattoman tammikuun heti ensi viikosta ja siirrän sitä juuri saman verran helmikuulle kun päivien määrä vaatii…” lupasi mieheni  ja yritti kikkailla lupauksensa ajankohdalla. “Lupaan tehdä sellaisia asioita jotka tekevät minut onnelliseksi” sanoi nuorempi tytöistä. Itse en ole vieläkään keksinyt mitään konkreettista lupausta. Ehkä siksi että taaksepäin kulunut vuosi on pitänyt sisällään niin paljon muutoksia ja ajateltavaa. Viime aikoina olen antanut ajatusteni vain leijua.

Tänä aamuna olin taas lentokentällä. Tällä kertaa halaamassa ja kurkottamassa suukon poikani poskelle jonka seurasta ollaan saatu nauttia vajaat kolme viikkoa. Ja taas kerran olen miettinyt rooliani äitinä. Miten paljon saan oppia lapsiltani ja miten ihmeessä heistä on tullut sellaisia kuin he ovat. Ipanat ovat omien kasvatustapojemme peilejä ja on aika hupaisaa nähdä heidän tekevän ja kuuntelevan niinkuin heille on näytetty ja kerrottu, mutta kuitenkin omalla tahdolla varustettuna. Onneksi! Onneksi heillä on omat luonteet ja vahvuudet ettei tarvitse ainakaan kovin paljon ruotia omaa vanhemmuutta. Kasvatuksesta huolimatta heistä on tullut juuri tuollaisia kuin ovat. Osaavat keskustella ja kyseenalaistaa. Osaavat rakentaa oman elämänsä. Unohtamatta säännöllistä tekstailua äidille tietenkin!

Poikani pettämätön huumori ja nuorelle miehelle ominainen rento asenne toi ihanaa vaihtelua elämään. Huipputyyppi joka asettui Abu Dhabiin kuin kotiinsa. Päivässä parissa lapsella oli uudet paikalliset ja kansainväliset parkour kaverit ja tosta noin vaan suhailut  täällä ja Dubaissa. Maailma on mahtava paikka ja ennestään toisillensa tuntemattomia yhdistävä harrastus vielä mahtavampaa. Treenejä puistoissa, rannalla, liikuntasaleilla, kaupungilla. Yhteisiä seikkailuja ja barbeque tapaamisia. En tiedä kumpaa se oli enemmän, harrastukselle ominaista kollektiivisuutta vai vieraanvaraista arabikulttuuria? Joka tapauksessa, poikaseni solahti tähän paikkaan ja maailmaan niin uskomattoman luonnollisesti.

Äitinä huomasin että oli niin ihanaa laittaa ruokaa hetken aikaa taas vähän isommalle porukalle ja todeta ihaillen kuinka jäljelle jäävistä lihoista ja lisukkeista, aina hankalan kokoisista annoksista ei tarvinnut murehtia tai säästellä seuraavan päivän lounaalle. Ei tarvinnut ei, sillä poikani söi padat ja pannut tyhjiksi. Pyykkikoneeseen saatiin taas lisää testosteronia ja perheen lyhyimpänä, katselin mielelläni maisemaa auton takapenkiltä.

Rakkautta on yhdessä vietetty aika ja yhteiset jutut. Vaikka mieheni totesi lasten keskinäisten katseenvaihtojen ja naurun hörötyksen johtuvan siitä että “Me ei kuulemma oltais enää niin skarppeja”, niin höpö höpö, ei me mitään vanhoja vielä olla. Yritetään ymmärtää ja jos se ei aina ole mahdollista, niin yritetään vielä kovemmin. Jokaisella sukupolvella on kuitenkin omat maailmankatsomuksensa, tapansa ja slanginsa, että jälkeen tässä jää väkisinkin. Ja joskushan niiden roolien sanotaan sitten kääntyvän, eli täytyy nyt vain yrittää käyttäytyä ja kuunnella näitä meidän tulevaisuutemme lupauksia. Kuten aavikkoreissun aikana kun isän ja pojan yhteinen navigointi sai välillä aika viihdyttäviäkin piirteitä:

Isä ratissa: “ Mihin suuntaan??Just oli kyltti, mutta nyt ei ole enää. GPS esiin, missä me ollaan?”

Poika vieressä: “Suoraa tietä 120km, ihan rauhassa vaan eteenpäin”

Hetken päästä…..

Isä ratissa: “ Mihin suuntaan??Just oli kyltti, nyt ei ole enää. Eivät sitten laittaneet seuraavaa!? Nyt kyllä pysähdytään kysymään!”

Poika vieressä: “ Vielä 100 km, ihan rauhassa vaan eteenpäin”

Ja uudestaan ja uudestaan. Ratissa ja vieressä.

Päiväretki kohti sisämaata oli hauska ja todellinen elämys. Todellakin lähes suoraan piirretty tie kohti Saudi-Arabian rajaa oli maisemaltaan hyvinkin yllättävä. Kilometrikaupalla käsittämättömän vehreitä keitaita, palmuja, taatelifarmeja, kasvihuoneita ja jopa vesitorneja. Ja silmänkantamattomiin jotain todella todella kaunista. Hiekkaa!!! Niin koskematonta. Aaltoilevaa ja kumpuilevaa. Lämpöistä kultaa, okraa, punertavaa, keltaista. En väsy ihmettelemään tuulien muodostamia muotoja ja kuvioita. Ja parasta oli kävellä pehmeässä ja välillä kantavassakin pinnassa paljain jaloin. On helppo ymmärtää miksi huivit on keksitty. Millimetrin kokoiset hiekkahippuset lentää ja tuiskuaa kevyesti kuin lumihiutaleet ja kuorruttaa vierailijansa nopeasti. Hampaita, silmiä ja korvia myöten.

Taas kerran voidaan todeta että matkailu avartaa. En ollut todellakaan osannut odottaa mitään Liwan keitaiden tai Moreeb Dunesin kaltaista, korkeimmasta kohdasta n. 300m korkeaa, hiekkadyyni maisemaa. Rub al Khalin dyynialue on maailman suurimpiin yhtenäisiin hiekka-aavikoihin kuuluva, 650km x 12000km kokoinen alue, joka levittäytyy koko Arabian niemimaalle.

Joululoman aikana touhuttiin kaikenlaista, merellä ja hiekassa, ja vaikka porukasta yksi oli läsnä vain etänä, voin sanoa että läheisyyttä oli runsain määrin lukemattomissa arkipäivän viestittelyissä ja pitkissä keskusteluissa aina maapallon alareunaan asti. Vaikka en varsinaista uudenvuoden lupausta olekaan keksinyt, niin lupaan lapsilleni että olen yhtä "korvana"  kuin tähänkin asti  ja että jatkan joskus ehkä hupaisiltakin kuulostavien mutta rakkaudellisten neuvojeni jakamista tänäkin vuonna. 

“Ohana means family. Family means nobody left behind-or forgotten”( Lilo& Stitch)

Aurinkoa

Nina

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram