Tiedäthän sen tunteen kun toinen ihminen tietää tasan tarkkaan ajatuksesi. Tietää mitä ajattelit seuraavaksi sanoa ja mihin suuntaan ajattelit liikkua. Tai jos ajattelit olla sanomatta sanaakaan. Ajattelit vain istua töröttää paikallaan ja tuijottaa merta. Ihminen joka tuntee sinut perinjuurin. Historian ja arvot. Mistä tulet ja mikä on sinulle tärkeää. Mitään lisäämättä tai poistamatta. Nämä tyypit on niitä alusta asti mukana roikkuneita. Tai matkan varrella kyytiin hypänneitä. Soulmates. Tyyppejä ketkä tuntevat toisensa juuret. Tällaisia tässä ollaan ja siihen on syynsä.

Suuressa mittakaavassa tähän porukkaan kuuluvat kai kaikki suomalaiset tai ylipäätään tätä pientä pohjoista kansaa ymmärtävät. Tai miten muuten pystyisit hetkessä sopeutumaan totaaliseen hiljaisuuteen joka vallitsee Helsinki-Vantaalle laskeuduttaessa. Jos olet muutamia tunteja aikaisemmin ensin rynninyt ja pujotellut Abu Dhabin ja Istanbulin lentokenttien ruuhkissa. Jonottanut kymmenien metrien turvatarkastus- ja toilettijonoissa. Kuunnelleen kymmenien eri kielien sekamelskaa, puheensorinaa ja naurunräkätystä. Kinastelua ja lapsen itkua. Värejä, vaatteita ja tuoksuja hiestä hienompiin parfyymeihin. Tutkailllut reppureissaajan varustusta ja business-matkustajan kiireistä ilmettä. Mikään ei ole hauskempaa kuin seurata ihmisten kohtaamisia ja vielä hauskempaa on jännätä kenen tahansa juoksua viimeisen kuulutuksen perään.

Ja sitten tulee se hetki kun kapteeni kertoo koneen hetken päästä laskeutuvan keväiseen Helsinkiin jossa on, tervetuloa vaan, +3 astetta. Mäntyjen ja valkovuokkojen maahan. Keväinen ruskeus ja matala taivas pilkottaa lentokoneen ikkunasta. Kurkin ulos keskipaikalta, vieressäni nuori ja salskea afrikkalainen futispelaaja. Joka kurkkii ulos alvariinsa. On kuulemma menossa Kajaaniin pelaamaan seuraavaksi vuodeksi. Koko kolmituntisen lennon aikana mies ei pukahda sanaakaan, mutta renkaiden koskiessa kiitorataa puhkeaa puhumaan ja kyselemään. Siihen asti oltiin kai herran hallussa ja nyt oli aika suunnitella seuraavaa.

Ja sitten kysymyksistä ei meinaa tulla loppua.

“ Kyllä kyllä, tämä on kotimaani ja tiedän olevani pirun onnekas”.

“ No kyllähän kevät on ollut kuulemma aika vilpakka ja siellä Kajaanissa taitaa olla vielä luntakin?”.

Ai että minkälaisia suomalaiset ovat? Siis haluatko oikeasti tietää? Olenko rehellinen miehelle joka on innoissaan, rohkea ja toteuttamassa unelmaansa? Nuori mies, kirkkaat silmät ja niin kohtelias. Jalat maankamaralla puhua pulputtaa ja kulkee mukanani aina matkatavarahihnalle asti. Selitän että lentokenttä on kyllä auki vaikka siellä ei näy ristinsielua. WC:ssä linnut sirkuttavat ja seinillä on koivutapetit. Mutta ei toilet-leidiä tervehtimässä “ hello mam tai mr” ja osoittamassa vapaana olevaa juuri puhdistettua koppia kuten Arabian niemimaalla. Kaikkien tyhjien joukosta löydän sen toki itsekin. Kerron että me suomalaiset olemme omalla tavallamme kyllä hyväsydämisiä.  

Toivotan futaajalle erittäin antoisaa aikaa Suomessa, onnistumisia ja elämyksiä. Nauttimaan ja tutustumaan avoimin sydämin tähän pohjoiseen kansaan. Kehotan pysymään lämpöisenä. Tarkoitan sekä henkisesti että fyysisesti. Hankkimaan heti ensitöikseen pipon, hanskat ja pitkät kalsarit. Minullehan nämä kaikki ovat itsestäänselvyyksiä.

Aurinkoa

Nina

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram