Helmikuun 14. päivä tuli ja meni. Ilmassa oli ystävyyttä mutta myös romanttista rakkautta. Ihania ystävänpäivän viestejä, melontaa isolla porukalla ja pientä kuplajuomaherkuttelua kotisohvalla, arjesta huolimatta. Poikkeuksia myös liikenteessä, sillä eräs ystäväni totesi yleensä ruuhkaisen aamuliikenteen olevan tavallista rauhallisempi sillä miehet olivat kuulemma menneet aikaisemmin töihin, ihan vain päästäkseen iltapäivällä ajoissa yllättämään rakkaansa! Ihanan romanttinen ajatus kieltämättä! Ja kuulemma myös totta! Vinkkinä että kullan hintakin on juuri nyt ihan mukavalla tasolla. Kuulin myös tarinan joka oli kenties pyhän Valentinuksen tai vaihtoehtoisesti täällä Arabian niemimaalla tällä hetkellä hieman ukkostavan ilmanalan aikaansaannosta. Tai jotain suurempaa. Tapakulttuuriin liittyviä muutoksia ja sukupuolten välisten voimasuhteiden muokkaantumista? Elämän rusettiluistelua ja suuria tunteita kuitenkin.

Eilen, rakkaudellisia ja ystävällisiä tekoja uumoilevana, helmikuun neljännentoista päivän aamuna erään tavallisen koulun toimistossa saatiin sydämet kiivaasti sykkimään ja verenpaineet nousemaan. Koulun esimiehiin kuuluva mieshenkilö sai toimistoonsa yllättäen kauniin ja suoraselkäisen naisvieraan, joka ei suinkaan rientänyt hänen kaulaansa onnesta sekaisin vaan päinvastoin, huutaen ja nyrkkiä puiden. Oli tapahtunut ikäviä asioita ja hänen oli nyt paras tulla selvittämään asiaa ihan omatoimisesti ja nenätysten. Naisen mukaan hänen suloinen nappisilmänsä oli tullut kaltoin kohdelluksi koulubussissa, ilkeän ja tuikean bussiemännän toimesta.

Asiat olisivat voineet selvitä ihan niin kuin tavallisena päivänä asiat selviävät, mutta koska kumpikaan tulisielu, koulun miestyöntekijä eikä oppilaan äiti, eivät kumpikaan siis ymmärtäneet lopettaa sanailuaan ajoissa tai poistua paikalta anteeksi pyydellen, tarvittiin asiaa selvittämään muutama muukin henkilö. Nimittäin viereisen huoneen mekkalaan havahtunut koulun johtaja sekä kanslisti, jonka tehtävänä oli tulkata johtajalle arabiankielellä käytävää kinastelua. Ja lopulta myös asiaa todentamaan kutsutut poliisit.  

Kulmakarvat ylös alas kuin tennisottelua seuratessa johtaja arvuutteli mielenkiinnolla kovaäänisen ja arabiankielisen dialogin aihetta, aluksi ymmärtämättä mistä koko kahinassa oli edes kyse. Selvittelyn ja desibelien hetkittäin laantuessa, johtaja kyseli toiveikkaana tulkkina toimineelta kanslistilta:

“ Is the case already clear?”

Mutta eipä ollut vielä.  Merkkinä asian keskeneräisyydestä useamman kerran kieltävä päänkierto: “ Not yet !”.

Ja selvittely jatkui. Arabiaksi ja englanniksi. Englanniksi ja arabiaksi. Osa porukasta osasi kumpaakin ja osa vain jompaa kumpaa kieltä. Perinteiseen tyyliin selvittelyryhmä istui ringissä. Äänen ja tunnelman kiihtyessä osallistujat nousivat kuka milloinkin vuorollaan seisomaan ja hetken päästä takaisin istumaan. Miten parhaaksi katsoivat viestin perillemenoa ajatellen.

Pala palalta, kyllä vain, ahaa..

Oppilaan äiti siis ylireagoi liittyen hänen lapseensa kohdistettuihin, bussiemännän tiukasti tokaistuihin “istu omalla paikallasi” pyyntöihin ?

Ja sekin selvisi että äidin mukaan koulun miestyöntekijä oli ihan varmasti laiminlyönyt työtehtäviään suojelemalla vasta-aloittanutta hehkeää bussiemäntää?

Mutta jos jollain on jostain asiasta vahva intuitio tai vaihtoehtoisesti muut keinot vähissä, niinkuin oppilaan äidillä tuntui olevan, niin helpointa on tietenkin päätyä tekemään omatoimisia ratkaisuja ja sujauttaa vielä yksi syytös samaan sotkuun. Bensaa liekkeihin. Maailmaa aina ja ikuisesti sekoittava globaali ilmiö. Sehän oli selvää että miestyöntekijän ja bussiemännän välillä täytyi olla rakkaussuhde! Tästä asiasta jos jostain koululle marssinut äiti oli vakuuttunut. Rakkaussuhde joka äidin mukaan sokaisi koulun miestyöntekijän ammatilliset taidot ja aikaansai hänen lastaan ojentavan bussiemännän suojelun? Tai ainakin tällaisen syytöksen miestyöntekijä oli kiivastuspäissään kuullut naisen sanovan juuri ennen kuin hän tarttui luuriin ja soitti virkavaltaa paikalle.

Soppa oli arabialaisittain valmis. Mukavan mausteinen. Ainakin kunniaa ja työrauhaa oli  häiritty. Oliko syytökset totta vai ei? Kuka sanoi mitä ja miten? Selvästi tai epäselvästi? Suoraan tai kierrellen? Kuka syytti lopulta ketä ja mistä? Millä sanoin? Ja miksi?

Rakkaussuhdetta ei poliisi eikä kukaan muukaan pystynyt todentamaan. Bussiemäntä sai varoituksen ja uusia ohjeita. Koulun miestyöntekijä sai kunniallisen kolauksen mutta selvinnee siitä. Koululle rynnännyt äiti mursi käyttäytymissääntöjä ja sai oikeutta lapselleen. Myös se oli selvää että tavallisen koulun toimistosta oli St. Valentines Dayn tunnelma tipotiessään.

Onneksi tänään on ihan tavallinen keskiviikko.

Yesterday I was lucky. I felt both strong friendship and love. With my friends and loved ones here and there. I also heard a very peculiar story. Maybe caused by a thundery air in this area or maybe because of the passionate souls living in this part of the world? Some cultural differences and also cultural changes while dealing a problems maybe? A story about a mother who did not bring heart shaped chocolate boxes to his childs school, but she made the St.Valentines Day to remember some other way. By opening her heart widely open in front of the male adminperson by accusing the man of a loveaffair with the buslady of his child. Fortunately this was not true but it needed two police officers to solve the problem. Innocent until proven guilty. Luckily the St. Valentines Day is not until next year.

Love Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram