Vaikka hän kuinka yritti vakuuttaa että portugalilaiset ihmiset tai heidän kansallismusiikki ei olisi vain surullista ja melankolista, niin kyllä se on. Kyllä kyllä, ihan varmasti fadossa on myös duurissa iloittelua ja ihanan rempseitä, vähän flamencomaisia värisävyjä, mutta kaiho ja sen tulkinta sai palan kurkkuun heti konsertin ensimmäisestä kappaleesta. Fadon “se jokin” on juuri kaihossa ja kaipuussa. Sydämen palossa ja muistoissa. Hyvästeissä ja rakkaiden ajattelussa osuu ja uppoaa juuri ja nyt minuun.

Taidokkaita ovat myös Marizan vauhdikkaasti kulkevat kappaleet, välkkyvät valot ja hauskan näköinen rumpali, mutta minun fadoni on säestetty akustisesti portugalilaisella kitaralla ja laulettu sydäntäsärkevän tunteikkaasti. Hämärässä valaistuksessa. Tuskin pystyin hengittämään kun tulkinta ahdisti ja pakahdutti jotenkin vaikeasti selitettävällä ja ihanalla tavalla. Minua ei sinänsä ole vaikea saada kyynelehtimään, se onnistuu minkä tahansa maan kansallishymnin soidessa tai onnistuneen urheilusuorituksen jälkeistä haastattelua seuratessa, mutta nyt oltiin oikein autenttisessa tunnetilassa.

Ja en suinkaan ollut ainoa. Ricardo Silva oli myös siellä.

Eilinen Marizan konsertti oli omalla tavallaan yksi lempikonserteistani ikinä. Päällimmäiseksi muistoksi tulee ihan varmasti jäämään tunteikas tulkinta ja tähden viihtyminen lavalla. Vahva vuorovaikutteisuus. Kielimuistot Iberian niemimaalta. Tuttuja sanoja sieltä täältä. Obrigado. Oscuridad. Sombra. Barco negro. Rosa Branca. Meu fado. Meu fado! Kohtaloni! Espanjan ja portugalin kieli kuulosti korviini jotenkin erityisen kauniilta.

En edes muista kuinka montaa kertaa yleisö nousi osoittamaan suosiotaan seisten ja kuinka monta kertaa laulaja kumarsi, kiitti, ojensi kummatkin käsivartensa nöyrästi kohti yleisöä ja kiitti uudestaan. Ja pyysi meidät takaisin istumaan ja kuuntelemaan seuraavaa kappaletta. Eilinen Marizan konsertti oli omalta kohdaltani encore-esitysten ennätys. Lisäkappaleita ja seisomaan nousuja tapahtui lukuisia. En edes tiedä kuinka monta kertaa. Encore lavalta, lavan edestä. Mikrofonilla ja ilman. Yleisön seassa kävellen, yleisöä kiittäen, kätellen ja halaten. Uudestaan ja uudestaan.

Ja Mariza vakuutti niinkuin lähes kaikki artistit aina vakuuttavat, että me olimme paras yleisö ikinä! Mutta voin kyllä uskoa että olimme. Lauloimme vaikkemme osanneet. Jopa portugaliksi. Nousimme taputtamaan raivokkaasti ja kuuntelimme välillä ymmärtämättä sanaakaan hänen tervehdyksistä salissa oleville maan miehille. Ihanan isänmaallista. Siitäkin fadossa lauletaan. Omasta rakkaasta kotimaasta! Itku kurkussa!

Oli ilmiselvää että Mariza todella viihtyi yleisön edessä kertomassa portugalilais-afrikkalaisista sukujuuristaan, pojastaan, vanhemmistaan, Lissabonista ja omista tunteistaan. Hän kertoi avoimesti tähänastisen uransa kulusta ja sen alkuvaiheiden hankaluuksista. Laulujen välillä saimme kuulla fadosta ja sen synnystä, jopa häntä edeltäneistä fadon kuningattarista Maria Severasta ja Amalia Rodriquesista. Mourarian työläiskorttelista alkunsa saaneesta musiikityylistä, mutta myös laulajan omasta lapsuudesta. En muista kenenkään aikaisemmin näkemäni artistin jakaneen elämäänsä näin avoimesti yleisön kanssa. Palavan punaisessa mekossaan. Herkästi ja voimakkaasti yhtä aikaa. Vasta-alkanut Mundo-kiertue on kertomus Marizan henkilökohtaisista tapahtumista, maisemista, uusista tuttavuuksista ja uusista vaikutteista viimeisen viiden vuoden ajalta. Suosittelen kaikille fadon ystäville!!!! 

Meidän lapsetkin tuntevat Lissabonilaisen fadon. Ja Marizan. Transparente nimistä levyä on ahkerasti soitettu autossa vielä silloin kun koko perhe ajeli yhdessä pitkin Iberian niemimaata, läpi Euroopan aina Suomeen asti. Lapset tuntevat myös italialaisen Zucceroson, valtion virkamiehistä humoristisesti kertovat Knalli ja sateenvarjo-kuunnelmat ja espanjalaisen Beben. Rytmi-ja kielimuistoja voi varmasti verrata mihin tahansa tuoksu -ja makumuistoihin. Tai tunnelmamuistoihin. Kitarankaulalla juokseviin näppäriin sormiin ja tunteiden paloon.

Sanotaan että vaikka et muistaisi sanaakaan toisen ihmisen lausumista sanoista, hänen aikaansaaman tunnelman muistat aina.

Nina

Mariza:  Meu fado meu

https://www.youtube.com/watch?v=oP2xmmqgIqQ

                                                                                                     

I bring a fado in my song

I sing at night until it's day

From my people I bring tears

In my song the Mouraria

 

I have a yearning for me

Of a love, most loved

I sing one country without end

The sea, the earth, my fado

My fado, my fado, my fado, my fado

 

Of me all that's missing is myself

The lady of my life

Of the dream I say it's mine

And I find myself already born

 

I bring a fado in my song

Within my soul I guard it

Coming from inside with my fright

In searching for my fado

 

 

Tour dates 2017  http://www.mariza.com/en/tour

Photos: http://www.mariza.com/en/galeria

English translation by:  http://lyricstranslate.com/en/translator/natdailey

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram