Kolmen päivän jälkeen näin unta omasta työpöydästä. Siitä tutusta ja vanhasta työnurkkauksesta jonka seiniä koristi vuosikalenteri, lasten valokuvat ja keltaiset post-it laput. Pöydällä olevat mapit ja lokerikot täynnä kiireellisiä ja vähemmän kiireellisiä työtehtäviä. Liikunta-ja urheilutapahtumien järjestelyä ja tohinaa. Sitä ihanaa positiivista sekamelskaa ja joskus vähän kaoottistakin juoksutusta. Enpä olisi uskonut että niitä voi olla näin ikävä.

Viime viikolla olin kolme päivää vapaaehtoishommissa Ladies European Tour:in golfkisoissa Saadiyat Beach Golf Clubilla  ja jokaisena päivänä yhtä innokas kuulemaan päivän työtehtävän. Vapaaehtoisille pystytetyssä  teltassa oli tekemisen tunnelmaa. Tarjolla oli aamupalaa ja lounasta, keskustelua omista tehtävistä ja tietenkin meneillään olevasta kilpailuista. Ja siitä mistä kukakin on kotoisin ja kuka pelaaja edustaa kenenkin kotimaata. Joku mainitsi joistain tulevista presidentinvaaleistakin. Ilmassa oli kaikenlaista pientä jännitystä. Itsekin olin aavistuksen verran mukaavusalueeni ulkopuolella.

Kokemusta vastaavista tehtävistä? Ei.

Kaikkihan täällä pelaavat golfia? Mmmm…..

Säännöt ja etiketti hallussa? Uskoisin...voisin vielä vähän selvitellä…

“ Nina are you ready to start as a walking scorer with group 18 from Hole 10 at 7.45?”

“ Yes I am!”

Ei muuta kuin lippis päähän ja kenttää kiertämään.  Tässä vaiheessa voin paljastaa että ensimmäistä kertaa ikinä kokonaiset 18 reikää. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kyllä silloin tällöin näyttäytynyt golfkentillä perheen kanssa leppoisasti puolikkaita kiertäen tai puttaillen. Harjoittelualueillakin olen pallokoreja tyhjennellyt, mutta enpä menisi kovin paljon treenimäärillä kehumaan. Hyvät oli alkuaikojen golf pro:t, saatua opetusta en voi siis kritisoida. Ihan kiva laji siinä missä joku muukin, kunhan ne pallot vain menisivät enemmän toivottuun suuntaan.

Ensimmäisenä päivänä tehtäväni oli siis kiertää koko kenttä eli 18 reikää European Tour kiertueella pelaavien naisten pistelaskijana, eli walking scorerina. Radiopuhelimen nappi korvassa, tuloksien seurantalaite kädessä ja kassissa vettä ja omena. Kierroksen kokonaiskesto aika tasan 5 tuntia ja lämpöä n. 30 ja risat. Ryhmäni pelaajat tulivat Ranskasta, Englannista ja Espanjasta ja kaksi heistä selviytyi kisan toiselle kierrokselle. Miespuoliset caddiet kantoivat mailoja, ruokkivat, juottivat, neuvoivat ja kannustivat. Tämän yhteistyön seuraaminen oli yksi mielenkiintoisimmista asioista näiden päivien aikana. Kuinkahan moni pariskunta onnistuisi tuossa samassa roolituksessa?

Toisena päivänä sain tehtäväksi viettää koko työvuoron yhdellä ja samalla väylällä ja tallentaa n.80 pelaajan pisteet suoraan tulospalveluun. Meneillään oli kisan toinen ja ratkaiseva päivä. Vain noin puolet pelaajista tulisi jatkamaan kisaa vielä seuraavat kaksi päivää. Onnistumisia ja helpotuksen huokauksia. Pitkiä keskittymisiä. Tarkkaa tuulen suunnan testailua ja väylän kallistusten tutkimista. Kilpailusta kun on kyse, myös harmituksia ja poskilihasten nykimistä. Joku pallo päätyi merenpohjaan eikä suinkaan lyönnistä johtuen.

Koko kisaan osallistui yhteensä 126 naispelaajaa jotka kilpailivat yhteensä n. 550 000 dollarin kokonais palkintosummasta. Kaikki 60 toiselle kierrokselle yltänyttä pelaajaa kartuttivat pankkitiliään eri suuruisin summin tässä Abu Dhabin historian ensimmäisissä naisten European Tour tasoisessa golfkilpailussa. Suomalaisista pelaajista toiselle kierrokselle ylsi Blomqvist, Wikström, Tamminen, Nummenpää ja Bakker. Kisan suojelijana toimi maan äiti, yleisesti naisten asemaa ja hyvinvointia edistävä Sheikha Fatima Bint Mubarak. Sheikha kantaa nimellänsä Fatima Bint Mubarak Ladies Sports Academy:a (FBMA), joka  on perustettu edistämään UAE:n naisten asemaa liikunnan ja urheilun saralla ja tietenkin kannustamaan ja innostamaan naisten kiinnostusta  kilpailu-ja vapaa-ajantoimintaa mutta myös kouluttautumista kohtaan.

Kisan päätöspäivänä sain jälleen uuden tehtävän. Kiersin koko kierroksen pelaajien  huoltoryhmässä, marshalina, joka pitää huolen yleisön hiljaisuudesta jokaisen lyönnin yhteydessä. Kisan vei amerikkalainen Beth Allen ja parhaat suomalaiset Blomqvist ja Wikström jakoivat 14.sijan. Illalla kotiin tultuani katselin kisaa vielä urheilukanavalta ja tunnistin itseni seisomassa kentän laidalla kädet ylhäällä pelaajan valmistautuessa lyöntiin. Niin keskittyneenä ja tosissaan. Olipa kivaa olla tekemässä hienoa urheilutapahtumaa. Ja vielä todeta että pallot ei aina pysy kentällä maailman parhaimpienkaan naisten peleissä. Toivoa siis on.

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa. Tai toisinaan jossain ihan toisaalla. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat

Instagram