Kevät se on täälläkin. Siitähän sen tietää kun koiran nuuskutuksista ei meinaa tulla loppua. Herkullisia tuoksuja joka puskassa ja kivetyksellä. Ja siitäkin sen tietää kun kaupoissa on tulppaaneja ja narsisseja. Pääsiäismunia ja koristetipusia. Siitä sen tietää että tekis mieli vaihtaa huonekalujen järjestystä ja ostaa uusia vaatteita. Keväällä aurinko paljastaa hävyttömän likaiset ikkunat,  mutta täällä et voi muuta kuin tähyillä tornin seinää pitkin ylöspäin ja toivoa että imukuppimiehet olisivat pikkuhiljaa meidänkin kohdalla. Viereistä yli 70 kerroksista  pestään jo hiekasta ja pölystä, ehkä meilläkin kohta kirkastuu. Tähän talveen on kuulunut runsaasti tuulta, pilveä ja sadettakin, mutta sitten kun paistaa,niin booom! Porotus on yhdellä kertaa yli Suomessa totuttujen hellerajojen. Ja ylikin! Ulos lähtiessä on pikkuhiljaa aika vaihtaa villatakki vesipulloon. Ilmeisesti perheen ainoana toivon että tammikuu olisi vielä täällä.

Kevättä kuitenkin rinnassa. Taas ihan lentoon lähdössä fyysisesti ja henkisesti. Kroppa kaipaa sitä mihin se on opetettu, liikettä ja sykettä. Päivä ei käynnisty ilman koiralenkkiä eikä viikko ilman veden kauhomista, meloen tai uiden. Vähintään kerran viikossa on pakko päästä voittamaan mies tenniksessä tai tulla juoksutetuksi squashissa. Ja expat-elämää kun elellään niin pohditaan taas tulevaisuutta. Haistellaan ilmaa ja varaudutaan kaikkeen. Sekä että. Pitäisikö kiihdyttää vai jarruttaa? Täällä vai kotimaassa? Aaltoja aaltoja.

Pysähdyin oikein miettimään näitä aaltoilevia ajatuksia ja vastausta isomummilleni, kysymykseen että “Mitä itse haluaisin?”

Tällaisessa elämäntavassa on paras haluta sitä mikä on juuri nyt meneillään.

On turhaa yrittää keksiä jotain puuttuvaa palaa, koska nyt on nyt ja tämä hetki on tässä. Vai haluisinko jäädä kiinni haikailusta johonkin muualle kuin missä olen? Ajanhukkaa.

Parasta on yrittää suunnata ajatukset niin kuin vuosia sitten treenatessani puolimaratonille yhdessä urheiluhullun kollegani kanssa. Juostiin metsissä, jään päällä upottavassa hangessa, rapakossa, risukossa ja mihin tämä suunnistaja nainen minut keksi johdatella. Suunnistaja ei näyttänyt näkevän maastossa minkäänmoisia esteitä vaan pelkästään toinen toistaan mielenkiintoisempia haasteita. Ja minä perässä koska ystäväni vilkaisi tasaisin välein käsivartensa ympärillä olevaa GPS paikanninta ja kertoi väliaika tietoja meidän keskinopeuksista. Tällä vauhdilla meillä kestäisi juosta tuo 21,1 km kahdessa ja puolessa tunnissa, mutta jos vähän kiihdytettäisiin niin päästäisiin nopeammin maaliin! Ja niinhän me päästiin ja vain vähän yli kahden tunnin. Se oli sillä hetkellä ainoa asia joka oli mielessä. Ei mikään muu matka tai kissanristiäinen, vaan juuri se kyseinen. Muistan vieläkin miltä tuntui kun suunnistajan kämmen oli selälläni tiukoissa ylämäissä. Tiimityötä siis.

Siinäpä se! Että haluanko vain juosta läpi vai nauttia joka välietapista ja juomapisteestä? Sama matka kuitenkin. Maaliviivan yli, eväspussi kädessä nurmikolle venyttelemään ja saunaan turisemaan muiden juoksijoiden kanssa. Onnellisesti jalat vetelinä. Parhaansa tehneenä. Ei turhia jarrutuksia vaan täysillä eteenpäin. Antaa Arabian niemen aaltojen nyt tuoda keväistä ilmaa ja kuumana porottavia päiviä. Tulevaisuuden suunnittelua. Antaa tulla, olen sittenkin valmis. 

Fokuksena lapseltani ja Disneyn satuhahmoilta lainattuja ajatuksia Herculeksen voimasta, Spiritin vapaudesta, Peter Panin seikkailuista ja mikä tärkeintä, Lilon ja Stichin ydinperheestä. Kohti kesää! Näillä mennään!

Beach without waves means life without current.

Considering my expatlife with help of borrowed ideas of my child and Disney characters.

I wish I could be as strong as Hercules, free as Spirit, as adventurous and childish as Peter Pan. Holding the most important inside my heart like Lilo and Stitch-Ohana, family. And this moment! Welcome spring and sunny days! Welcome future plans! I am ready!

Aurinkoa

Nina

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Arabiemiraateissa asuva Nina on koulutusalalla työskentelevän miehen vaimo, kolmen lapsen äiti, koiran omistaja ja ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, kulttuureista ja kielistä kiinnostunut vapaa kirjoittaja. Blogissa havainnoidaan arkea ja juhlaa AbuDhabissa, kiihkeän kasvun suurkaupungissa, mutta loma-aikana kertomuksia syntyy myös Suomesta käsin. Rakkaudella ja huumorilla tietenkin.

SunTowerLife -> Instagramissa

Teemat

Kategoriat

Instagram