– Joo voin miekin osallistua, huomasin sanovani toimituksen aamupalaverissa, kun pohdimme sokeritonta syyskuuta.

Itse asiassa olen juuri palannut viiden viikon mökkilomalta, jonka aikana kevensin syömisiäni ihan huomaamattani. Kun lähimpään kauppaan oli kymmeniä kilometrejä, laiskuuteni päihitti makeanhimoni. En myöskään ehtinyt makoilla sohvalla, koska olin koko ajan mustikassa, verkoilla, lämmittämässä saunaa tai tyhjentämässä huussia.

Kieltämättä tuntuu kivalta, kun vaatteet ovat käyneet väljemmiksi. Kivan lisäksi kuvailisin oloani kevyemmäksi. Uskon siis, että sokeriton ja vehnätön elämä olisi minulle hyväksi.

Perusluonteeltani olen kuitenkin ahne syöppö. Voin aivan hyvin vetää paketillisen Suklaalehti-keksejä illassa. Jos pitää valita lenkkeilyn ja juustonaksupussin välillä, olen poikkeuksetta valinnut jälkimmäisen. Jos ihan rehellinen olen, niin minusta kursailemattomat nautiskelijat ovat hyviä tyyppejä – ja kääntäen: kaloreita laskevat näykkijät epäilyttäviä tylsimyksiä. Minusta iloinen elämä vaatii säännöllisesti kunnon syöminkejä ja juominkeja. En muista koskaan kieltäytyneeni pullasta.

Päinvastoin olen vaalimalla vaalinut iltapäiväpullaperinnettä. Jo vuosia olen liki päivittäin nautiskellut työpaikan automaattikahvin kanssa vehnästä. Joulutortut, laskiaispullat, tippaleivät ja muut sesonkileivonnaiset ovat tehneet arjestani juhlaa, mutta olen osannut arvostaa myös voisilmäpullaa ja kanelipuustia. Tänä keväänä perustimme kollegani kanssa munkkipossukerhon, jonka ideana oli aloittaa aamu ihanasti torilla telttakahvilassa. Suupielet rasvassa ja sokerit rinnuksilla kehuskelimme olevamme eri reiluja muijia.

Järkeni tietysti sanoo, ettei ole fiksua syödä joka päivä sokeri-rasvapalleroita, mutta olenkin kaikessa tunneihminen. Tältä pohjalta sokerittomalle syyskuulleni ei tietysti voi povata suurmenestystä, vaikka tosissani lupasinkin yrittää.

Noh, eilen olin sitten kuumeessa kotona. Oli pakko käydä asuintaloni kivijalassa ruokaostoksilla. Ennen kuin ehdin estää itseäni, kädessäni oli enää jäätelön puutikku, josta pää kenossa järsin suklaan rippeitä. En tietenkään valinnut mitään terveyspuikkoa, vaan sellaisen oikein samettisen kermaisen, jonka paksu valkosuklaakuori lohkeaa isoina kimpaleina. Tätä kirjoittaessani sylkirauhaseni aktivoituvat.

Älyänkö edes hävetä, että ratkesin heti haasteen toisena päivänä? En oikeastaan. Minusta repsahdukset kuuluvat elämään. Täydellisyys ei ole kiinnostavaa. Olen tyytyväinen, jos lopettamisen sijaan onnistun vähentämään – varaa kyllä on. Tänään en aio ottaa.

- Mari

Kommentit (1)

sara

Niin hyvä! :D Tsemppiä. Itekin voisin koittaa vähentää sokerin syömistä! Kesällä on taas vähän repsahtanut ja useamman kerran viikossa on tosiaan tullut syötyä herkkuja. Nyt jo pienentäis vielä entisestään määriä ja kertoja, niin hyvä tulee. En jaksa kokonaan jättää pois! :D Kun ei ole painonkaan mukaan tarvetta siihen,  mutta olon ja terveyden kannalta tottakai varmastikaan ei ois haittaa, että ei söis ollenkaa sokeria.;D Paitsi henkinen puoli voi tarvita joskus sokeria.;)

Seuraa 

Me Naisten toimitus kokeilee, kuinka onnistuu sokeriton syyskuu, ja mitä siitä seuraa. Tule mukaan!