Kokosimme tällä viikolla sokerittomien herkkujen reseptejä sivuillemme. Lukijamme kommentoi, että "mistä te sinne hunajan keksitte, siinähän on sokeria!"

Niinpä niin, mikä se sokeriton syyskuu sitten on? Karkkilakko – vai nollatoleranssi kaikelle, luonnossakin esiintyvälle sokerille? Itse olen vetänyt rajan teolliseen sokeriin – myös ruokiin jemmattuna, mutta rehellisyyden nimissä: en ole kysynyt lounasravintolan kokilta, onko kastikkeessa tai leivässä sokeria.

Koska Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella tupataan olemaan kiihkoilematta suuntaan jos toiseen, hankin puhelimeen erikoistutkija Sari Niinistön.

Miten täydellinen sokerilakko ihmisen kannattaisi pitää?

– Kohtuullisesta, alle 10 energiaprosentin päivittäisestä sokerin saannista (n. 50 grammaa) ei ole terveydellistä haittaa. Marjojen ja hedelmien tai maitovalmisteiden sisältämää luontaista sokeria ei siis tarvitse vältellä. Suomalaiset saavat pääosan päivittäisestä sokerista teollisuuden lisäämänä piilosokerina sokeroiduista mehuista ja virvoitusjuomista, maitovalmisteista ja makeisista. Juomat ovat merkittävin sokerin lähde, Niinistö sanoo.

Hunajakin saa erikoistutkijan synninpäästön. Harvoinpa sitä ämpärikaupalla nautitaan.

– Hunajassa on noin viidesosa vähemmän energiaa ja vähän enemmän ravintoaineita kuin valkoisessa sokerissa. On myös esitetty, että hunajalla voisi olla muita terveyttä edistäviä, kuten antibakteriaalisia ominaisuuksia, mutta en tiedä onko antibakteerisuudesta olemassa luotettavaa tieteellistä näyttöä, Niinistö sanoo.

Omalla sokerittomuuslinjauksellani on tapahtunut 11 päivän aikana jo kaksi asiaa: tärkeimpänä, makeanhimo on lähes laantunut. Toiseksi: olen huomannut, missä tilanteissa tavallisesti mätän sokeria. Napostelua harrastan pääasiassa tavan vuoksi. Herkkuja nyt vain sattuu olemaan tarjolla vähän joka tilanteessa. Huolestuttavampia ovat sokerihimokohtaukset, jotka iskevät väsyneenä tai vähän surkeana. Korvikesyömistä – joka ei loppupelissä edes helpota oloa, päin vastoin.

Oikeastaan on tapahtunut kolmaskin asia. Ryhtyessäni sokerittomalle mietin, pitäisikö sen olla myös tipaton. Tunnustan: ei ole ollut. Olen liian kiintynyt viikonloppuiltojen tuttuun kuvioon: kokkaillaan jotain hyvää, juodaan vähän punaviiniä, tuntuu viikonlopulta ja vapaalta. Alkoholinkäytössä lienen vielä terveellä pohjalla, koska en ole koskaan kokenut sokerihimon kaltaisia viinanhimoja. Mutta tavan vuoksi juomisessa on kieltämättä jotain samaa kuin tavan vuoksi syömisessä. Onko se tarpeen? Ja jos, niin mihin tarpeeseen?

- Maija -

Kuva: Shutterstock

 

 

Kommentit (1)

Seuraa 

Me Naisten toimitus kokeilee, kuinka onnistuu sokeriton syyskuu, ja mitä siitä seuraa. Tule mukaan!