Viikko sitten aloitimme töissä ihanan perinteen: perjantaijätski klo 14. Ja sitten koitti syyskuu.

Sen seurauksena istuin eilen samassa jätskiseuruessa, söin vadelmia ja kuuntelin juttuja Rooman parhaista gelatoista (pistaasi ja meloni, kertoivat). Heti perään ruokatoimittaja Riikka toi tarjolle mokkapala- ja rocky road -jätskejä. Huokaus.

Ehdin miettiä sokerittomuuskokeilua kuukausia, mutta ennen syyskuuta herkuttelu on voittanut. Olen pullahullu ja erikoistunut syömään pussillisen mini-Pätkiksiä kerralla (ei tule paha olo). Otan jälkkäriä mielelläni lisää aina kun mahdollista. Syön irtokarkkeja – salaa Pikku Kakkosta katsovilta lapsilta.

Painooni herkuttelu ei ole vaikuttanut, joten sokerittomuuteen motivoivat muut syyt: Piristyykö olo? Kirkastuuko iho? Katoaako iltapäiväväsymys?

Jotakin konkreettista on jo tapahtunut: Mieliteot lähtivät neljässä päivässä. Torstai-iltana ohitin jo ihan tyynesti keittiön pöydällä lojuneen metrilakupätkän. Eilen en kadehtinut kollegan jälkiruokaa, enkä edes Suuren Käsityön toimituksen marenki-jätskiannoksia.

Tänään menemme ystävien häihin. En vielä tiedä, mitä teen hääkakun edessä. Lasketaanko kerran elämässä -juhlia? Luulenko kuohuviinilasillisen jälkeen, että onkin jo lokakuu? Ja kuohuviini – sen sokeria en muuten aio laskea.

- Hanna-Mari

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Me Naisten toimitus kokeilee, kuinka onnistuu sokeriton syyskuu, ja mitä siitä seuraa. Tule mukaan!