Olen harvoin millään dieetillä, mutta satunnaiseen ryhdistätymiseen olen käyttänyt 5:2-paastoa, ensimmäisen kerran pari vuotta sitten. Se kyllä toimii, mutta sokerin syöntiä se ei vähennä. Päin vastoin, syön sitä yleensä normaalia huolettomammin niinä päivinä, jolloin en paastoa.

Viime aikoina olen alkanut miettiä sokerin syöntiä entistä enemmän, muutamastakin syystä.

1) Ystäväni, jolla on ollut pahoja nivelkipuja ja muita terveydellisiä ongelmia, ryhtyi vuosi sitten tiukkaan sokerilakkoon, ja voi nyt paremmin kuin koskaan. Hänen ei myöskään enää tee mieli makeaa.

2) Olen huomannut, että kun omat lapseni saavat lomilla syödä jätskiä tai jotain muuta herkkua joka päivä, paluu normaaliin on yhtä tuskaa. Lasten ajatukset kiertävät kehää herkkujen ympärillä pitkään.

3) Asuimme vuoden Yhdysvalloissa, jossa sokerin kulutus oli jotakin aivan järjetöntä. Samoin ihmisten terveysongelmat. Kakkostyypin diabetes on ihan yleistä jo lapsilla, nuorista aikuisista puhumattakaan.

4) Olen itse luontaisesti paljon enemmän suolaisen kuin makean perään, mutta sorrun helposti tavan vuoksi makeaan, kun muutkin syövät.

Sokeriton syyskuu tuli itselleni ihan puskista, mutta juuri sopivaan saumaan. Jätän syyspaaston tällä kertaa väliin, ja kokeilen, miten olo kohenee sokerilakolla.

P.s. Keskustelimme toimituksessa, mitä sokerilakko oikeasti tarkoittaa. Karkin syönnin lopettamista vai kaiken piilosokerin välttämistä? Entäs hedelmät? Mites punaviini? Palataan tähän aiheeseen vielä!

- Maija -

Kommentit (2)

Eikku

Mukana! Aloitin sopivasti 1.9 karkkilakon tietämättä tästä sivustosta mitään. Eli ei muuta kuin nokka kohti aivosumutonta ja virkeämpää arkea. 

Seuraa 

Me Naisten toimitus kokeilee, kuinka onnistuu sokeriton syyskuu, ja mitä siitä seuraa. Tule mukaan!