Kyllähän kaikki tätä nuorta herraa seuranneet sen tiesivät. Silti välillä Vain elämää -ohjelmaa katsellessa niitä ei voi olla ihastelematta.

Nimittäin Robin Packalenin käytöstapoja. Tasapainoisuutta. Positiivisuutta. Tervettä itsetuntoa, joka on kestänyt supersuosion. 

Tapasin Robinin ensimmäisen kerran, kun Frontside Ollie -talvi oli kääntymässä kevääksi. Vilkkaan oloinen nuori mies, mukava lapsi. Muuta en muista ajatelleeni.

Jannu ei jäänyt kuitenkaan povailuista huolimatta yhden hitin ihmeeksi.

Tuli uusia hittejä, elokuva, kiljuvia fanilaumoja.

Vuodet kuluivat ja jossain vaiheessa havahduin; toi Robinhan on todella mukava tyyppi. Eikä oikeastaan enää edes lapsi. Haastattelujen sävy vähän vakavoitui. Varmaan vuosia olen pitänyt Robinia ikäistään vanhempana. Hänestä oli tulossa myös haastateltava, jota oli aina vilpittömästi kiva nähdä. 

Robinin käytöksessä ei nimittäin ole (edes piilevää) itsekorostuksen häivää. Jos joku juttu on onnistunut, hän näyttää iloitsevan siitä, mutta se ei ole hänelle itseisarvo. Kiva kuulla. Aijaa, no kiitos paljon. 

Kiltteyskin on säilynyt matkan varrella. Katsojat saivat todistaa tätä, kun Nikke Ankaran päivänä piti räpätä. Robin ei kyennyt solvaamaan kollegaansa.

Oon ihan liian kiltti tähän.

Varmaan jokainen vanhempi toivoisi, että voisi kasvattaa lapsen, joka olisi yhtä tasapainoinen ja myönteinen. Robinista näkee  kilometrien päähän, että hän ei oikeasti pidä itseään yhtään parempana kuin ketään muitakaan. Todella monella supermukavalla tähdellä epävarmuuden tuoma itsekorostus pilkistää usein jossain kohtaa. Robinilla ei koskaan.

Robin tuntuu suhtautuvan takaiskuihin tai kehitysehdotuksiin Vain elämää -pöydässäkin nöyrästi. 

Vain elämää -kausi onkin avannut lisää Robinin taustoja, kun illallispöydässä on ihmetelty ihmepojan tasapainoisuutta. 18-vuotias tyyppi ottaa myös kollegoidensa kuittailut huumorilla. Hän kiittelee moneen kertaan vanhempiaan.

"Mun äiti on sanonut, että koulu on tärkeä joo, mutta ei niillä numeroilla mitään lopulta tee. Ne sosiaaliset taidot on elämässä kaikkein tärkeintä, sillä mikään ei ole elämässä niin vaikeaa kuin ihmissuhteet."

Aika viisas mutsi. Mitä kasvatusoppaita teillä on luettu?

Enkä tarkoita tällä, että haluaisin lapsistani kasvavan supertähtiä. Toivoisin vain, että mitä ikinä he alkavat isona tekemäänkään, he osaisivat kohdella ihmisiä, joita he kohtaavat tasavertaisesti. Takaiskujenkin kohdalla osata nähdä asioissa hyvät puolet.  Silti pyrkiä tekemään aina parhaansa.

Tiedetään. Malli tähän kaikkeen tulee kotoa. Omasta käytöksestä, esimerkistä. Olisikohan meillä aikuisillakin Robinilta jotain opittavaa?

Vain elämää -kausi alkaa olla loppusuoralla. Katsoin viikonloppuna Samu Haberin päivän, jäljellä on enää Laura Voutilaisen päivä sekä duettohommat. Millainen kausi on teidän mielestänne ollut?

kuvat Nelonen

Kommentit (5)

Heta

Tämä on ollut ehdottomasti huonoin vain elämää.
Ilman Haberia ja Robinia ei olisi tullut mitään.

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Tämä on tietysti aina myös subjektiivinen kokemus. Teen tästä kaudesta vielä yhden koostepostauksen :)

Vierailija

Musta taas ehkä paras kausi sitten ekan kauden. Suhtauduin kyllä epäilevästi kun kuulin esiintyjät ja kuvauspaikan, Espanjan. Nyt on kuultu kuitenkin paljon enemmän tarinoita laulujen takaa sekä laulajien elämästä. Ehkä pidempi ohjelma- aika myös mahdollisti tämän.

Emilia S.
Liittynyt14.12.2016

Tosiaan, kuten edelliseen kommenttiin laitoin, tuntuu, että ihmisillä erilaisia fiiliksiä kaudesta -katsojasta riippuen. Kiva jos olet viihtynyt :)

Maija

Hyvät tarinat lauluista ja laulajien elämästä. Varsinkin miehet onnistuneet hyvin. Biisit kuitenkin yleensä ottaen huonoja, ei paljon ole sykähdyttänyt. Nikke Ankara on mielenkiintoisin ihmisenä. Ihana nähdä hänet positiivisena kaikkien vaikeuksien jälkeen. Todella lahjakas. Toivon hänelle pitkää uraa, jos hän niin haluaa.

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2017

Kategoriat