KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Olen kolmen pienen lapsen äiti. Esikoiseni on jo (onneksi) kahdeksan. Sain hänet nykymaailmassa suhteellisen nuorena, 25-vuotiaana.

Opin siis suhteellisen nuorena myös oman ajan käsitteen. Osa pitää tätä käsitettä meidän itsekkään minäminä -sukupolven kotkotuksena, mutta itse voisin kyllä mieluusti ottaa omaa aikaa hitusen enemmänkin. Arjessa kun oma aika tarkoittaa lähinnä aikaa yhdeksän jälkeen illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin pitäisi ladata akkuja ja hoitaa parisuhdetta. Samalla tosin pitäisi myös siivota, tehdä rästityöt, laittaa valmiiksi koko komppanialle seuraavan päivän varusteet ja yrittää siinä sivussa saada yksi iltakukkuja takaisin petiin. Asiasta en tohdi usein valittaa, sillä jokainen lapsi on ollut suunniteltu ja toivottu.

Mutta tosiasia on, että useamman lapsen myötä oma aika jää täten helposti satunnaiseksi. Esikoisen synnyttä (olin kaveripiirini ensimmäisiä äitejä) otin tavaksi iskeä kerran kuussa tai kahdessa kalenteriin päivämäärän, jolloin voin oikeasti ottaa rennosti. Tavata kavereita keskenäni tai siippani kanssa. Ja joskus juhlia. Aamuun. 

 Äitiys sopii minulle sinälläänkin hyvin, että olen juhlijana aina satsannut ennemmin laatuun kuin määrään. Kun juhlitaan, sovitaan se tosiaan hyvissä ajoissa kalenteriin. Kasataan sellainen porukka, jolla on varmasti hauskaa ja pidetään huolta, että kaiken käytännön säädön määrä jää illan aikana minimiin.

Mutta eihän se iän myötä mene enää vain niin. Kolmannen lapsen synnyttyä olen jaksanut vain muutaman kerran juhlia aamuun. Juhlimisessa ei yksinkertaisesti ole mitään järkeä, jos ei voi levätä seuraavana päivänä. Lisäksi iän myötä harvinaisilta rentoutumishetkiltä on alkanut kaivata muutakin kuin biletystä. 

Pääsiäisenä olemme yleensä tehneet siippani kanssa kaveriporukan kanssa yhdessä jotakin. Nyt toiveissa oli, että ehtisimme oikeasti viettää kavereiden kanssa aikaa hieman pidempään kuin meluisan baari-illan, juhlia ja nukkua hyvin. Tämä aikuisten loma ei saisi olla liian pitkä, sillä lapsia ei tohdi koko pääsiäislomaa pitää isovanhemmilla hoidossa. Vuorokauden kestävä risteily tuntui lopulta parhaalta vaihtoehdolta.

Mietimme itse asiassa risteilyä tuolla porukalla  jo viime pääsiäisenä, mutta M/S Viking Grace oli tuolloin loppuunvarattu. Nyt päätimme toimia hyvissä ajoin ja varasimme kasan hytit jo tammikuussa. Olin koko kymmenhenkisen porukan ainoa, joka ei ollut tuota laivaa vielä testannut, mutta olin kuullut hyvää laivan ravintoloista ja nettisivuilla Spa-osasto näytti houkuttelevalta.

Risteilyn aluksi meillä oli koko poppoolle pöytävaraus Oscar A la carte -ravintolassa. 

Kippistelimme rauhassa alkuun samppanjalla. Ilmapiiristä teki ylellisen pianisti, joka säesti ravintolassa ilmeisesti koko illan ajan.  Testasin ravintolan uuden *kasvismenun, jossa alkupalaksi oli paahdettua parsaa nokkospestolla ja sitruunavaahdolla. Pääruokana kasvismenussa oli rapeaa seitania, joka oli myös gluteenitonta. Jälkiruokana raparperisorbettia sekä paahdettua mantelia.

Ruoka täytti fine dining -odotukset, jotka ovat usein vegeaterioissa haastavia. Ruuasta jäi mukavan kevyt olo loppuillaksi.

 

 

 

Miespuoliset valitsivat *special menun, jossa pääruokana ollut grillattu härän sisäfilee oli kuulema erityisen maistuvaa.

Seuraavalle päivälle seurueen naispuolisille oli varattu oma *VIP Spa Gracen ylimmästä kerroksesta. Koko Spa-puoli näytti ihanan ylelliseltä, mutta oma osasto oli luksusta, jota en osannut laivamatkalta odottaa.

Miten tämän sanoisi kuulostamatta kliseiseltä (tai jenkiltä); mutta siis rakastan merta. Kyllä kuulkaa kelpasi tuijotella saunan lauteilla ja poreissa loputonta aavaa ja keinuvia aallokoita.

Gracellä hyttien kylppärit olivat laivan hyttikylppäreiksi siistejä, mutta jos matkabudjetti antaa periksi ,suosittelen ehdottomasti käymään Spassa. Normihinta on 30 euroa henkilöltä, Vip-puoli maksaa koko porukalta kahdelta tunnilta 200 euroa. Jos löytyy useampi jakamaan kustannukset, niin ainutlaatuisen elämyksen hinta ei ole kovin suuri.

Oman saunan, porealtaan ja tilan lisäksi hintaan kuuluu skumppaa sekä pientä naposteltavaa. Myös shampoot ja muut tulivat talon puolesta, joten samalla välttyi niidenkin roudaamiselta. 

Yleensä reissaan seurueessa, jossa on hauskaa oli paikka mikä tahansa. Mutta kyllä tällainen ylellinen hengähdyshetki vei reissun ihan uudelle tasolle.

Laivalla olisi ollut myös kauneushoitola, johon mietin ajan varaamista, jotta voisin maksimoida rentoutumisen hyödyt. En kuitenkaan halunnut tunkea päivää liian täyteen aikatauluja, sillä toiselle päivälle meille oli varaus vielä *buffettiin.

Moni seurueesta oli jättänyt viime vuosina laivoilla buffetit väliin. Ensinnäkin siksi, että katkarapu-viini -överit tuntuvat kovin 90-lukuisilta. Toiseksi mieleen ovat jääneet muistot buffeteista, jonka kohokohta oli se, kun keittiömestari leikkaa siivun sisäpaistia lautaselle.

Gracen buffetin menu oli monella tapaa positiivinen yllätys. Erityisesti arvostin sushia, monipuolista vegeruokaa sekä hanasta tulevaa Happy Joe -siideriä. Kun jälkiruokapöydästä veti vielä sen lapsuudesta tutun jätskiannoksen, sai hetken odotella ennen kuin jaksoi pyöriä tax freehen ostoksille.

Ja vielä lopuksi. Näinkin voi käydä vol 3.

Olimme kakkospäivänä ennen satamaan saapumista muutamilla. Aikaisemmin Gracella käyneet olivat vinkanneet, että semmonen Grace-drinkki olisi hyvä. Tilasin sitä baarissa edellisenä iltana muutaman. Seuravaana päivänä ajattelin tilata vielä yhden, mutta baarimikko näytti siltä että ei ollut ikinä kuullutkaan moisesta drinkistä.

Eikä ihme, se oli poistunut sillä nimellä valikoimasta muutama vuosi sitten.

No tämäkin baarimikko taikoi minulle lopulta näyttävän drinkin ja kipitin se kädessä tyytyväisenä käytävää pitkin takaisin pöytään. Vastaani käveli kaksi parikymppistä jannua, joista toinen totesi ohi kävellessä: Oi että, kato kun on hyvännäköinen.

Väläytin kasvoilleni hurmaavimman hymyni, kunnes sekunninsadasosassa tajusin, että jannu tarkoitti drinkkiäni. Tietenkin. 

Kiitos Viking ja kanssaristeilijät hulvattomasta matkasta!

Lisää ja varaukset Viking Gracelle täältä. Suosittelen varaamaan ruokailut ja Span varauksen yhteydessä, sillä monet paikat olivat laivalla täyteen buukattu. Ja välttyy siltä säädöltä. 

*saatu blogiyhteistyönä

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2017