Olen valmistautunut illan Oscar-juhlallisuuksiin asianmukaisin taustatutkimuksin. Jotenkin tämän vuoden ehdokasasettelusta päädyin lukeman tällaisia "uutisia".

Tiesittekö, ettö Oscar-palkintoa ei saa myydä ennen kuin on tarjonnut sitä akatemialle kymmenen dollarin hintaan? 

Oletteko kuulleet, että Leonardo DiCaprio olisi saanut synttärilahjaksi Marlon Brandonilta aikoinaan varastetun Oscar- palkinnon? (tässä tapauksessa hänellä olisi ollut jo takan päällä yksi patsas, ennen kuin Leo viime vuonna vihdoin voitti Oscarinsa Revanant-elokuvasta).

Itsekin olen haaveillut patsaasta. En toki näyttelijänä, enkä edes kirjoittajana. Vaan ihan puhtaasti sisustuselementtinä.

Hollywood Boulevardilla, Walk of Famen kupeessa olevissa matkamuistomyymälöissä, niitä olikin hyllykaupalla. Toki muuallakin nähtävyyksien lähellä olevissa myymälöissä oli patsaita myynnissä, mutta Walk of Famella oli kattavin kokoelma, mihin itse Los Angelesissa törmäsin. Best son! Best Godfather! Best nurse! Best office! Best whatevö you wanna be. 

Vaikka Oscar-voittaja.

Mietin pystin ostamista jo ensimmäisellä Los Angelesin reissullani vuonna 2010. Mutta mihin ihmeeseen voisin "Oscarin" asettaa?  Joka paikka tuntui liian nololta. Ja mies pyöritteli vielä tiukemmin päätään kultaloiston keskellä.

Toisella reissulla yritin vedota lapsiin, olisihan Best Actress tai Best Athlete -pystit hyvä läppä lastenhuoneisiin. Sisäinen konmarini kuitenkin näki pystit myös rojuläjän jatkumoina kaaoksen keskellä. Jätin ostamatta.

Kolmannella matkallamme, viime vuoden lopussa, marssin krääsäkauppaan hyvin määrätietoisesti. En välittänyt ovella lähtövalmiudessa silmiään pyörittelevästä puolisosta, helteessä kiukuttelevista lapsista, kun marssin patsaiden luo. Minulla oli visio. Sisustusvisio. 

Tuo (tässä tapauksessa hieman eri tavalla) himoittu patsas jatkaisi täydellisesti hammasmukini kultaprintin avaamaa kultaista sisutuslinjaa yläkerran kylpyhuoneessa (jonka alunperin piti olla minun kylppäri, mutta noooh).

Tasapuolisuuden nimessä päädyin tähän pokaaliin, vaikka...

..himoitsin todellisuudessa tätä. Sillä kukapa häntää nostaisi, jos ei kissa itse..

Vain muutama vieras on uskaltanut kommentoida patsasta harjoitteletko täällä peilin edessä kiitospuhetta -tyyliin.

Feikkipatsas on tullut jäädäkseen.

Aitoja sisustuselementtejä jaossa ensi aamuyönä Suomen aikaa, kunYLE Teema näyttää Oscar-gaalan sunnutain ja maanantain välisenä yönä 02.00 alkaen

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2017

Kategoriat