Sain illalla päätökseen Au pairien uuden tuotantokauden. Vähän harmittaa, että ahmin jaksot taas niin nopeasti, kahdessa vuorokaudessa.

Kävi vähän niin kuin Skamin kanssa. Tuijottelin sarjaa työmatkalla junassa, aamulla meikatessa ja tietysti illalla kun menin tosi ajoissa nukkumaan. Jännä, miten ikinä ei ole muka aikaa, ja sitten tämmösille tärkeille jutuille sitä löytyykin.

Edellinen, Australian kausi, oli sarjan historian ehkä kiinnostavin, joten vähän olin epäilevällä kannalla, mihin Vancouverin pairit yltää. En joutunut pettymään.

Viisi syytä miksi kannattaa katsoa tälläkin kaudella.

1. Voit tunnistaa itsesi

Parikymppinen tietää kaikesta kaiken ja kaikki kortit ja mahdollisuudet ovat avoinna. Ja sitten aina voi juhlia - ainkin jos Au pair -perheen aikataulut antavat myöten. Tunnistan monista kohdista kaksikymppisen itseni. Mona hienosti analysoikin, että tietynlainen itsekkyys kuuluu tuohon ikään. Pitää nähdä, kokea ja matkustella, kun on vastuussa vain itsestään. 

2. Olet vanhemmuuden asiantuntija ennen kuin saat lapsia

Menin parikymppisenä hoitamaan useammaksi arkipäiväksi serkkuni vuoden vanhaa lasta. Otin tenttikirjan mukaan: siinähän se lukeminen menisi sivussa. Vaikka minulla oli kokemusta lastenhoidosta, en todellakaan osannut arvata, miten kokonaisvaltaista yhden pienen kanssa oleminen on.

Oikeastaan jo ennen perheiden tapaamista näkee, että kuka tulee selviämään urakasta. Vähän kauhulla mietin kahta pairia, jolle oli laitettu perheet, joissa oli kolme alle kouluikäistä lasta. Hommasta selviäminen vaatii äärimmäistä sisua ja huolellisuutta sekä myös organisointikykyä, johon vanhemmat itsekin kasvavat lapsi kerrallaan. 

3. Draama ja henkilöt

No tätähän riitti tälläkin kaudella. Casting oli sinällään onnistunut, että käänteitä myös ihmissuhteissa riitti, vaikka välillä tuntuikin tosi pahalta myöhemmin remmiin liittyneen Johannan puolesta.

4.  Vancouver

Vancouver on yksi paikka, jossa haluaisin käydä. Oli aidosti kiinnostavaa nähdä kanadalaista meininkiä ja maisemia.

5. Ryhmädynamiikka

Aikuisena tulee enää harvemmin vastaan tilanteita, joissa noin vahvasti jakaa uusien ihmisten kanssa tiiviisti jonkun kokemuksen. Parikymppisenä minulle muotoutui useampikin ystäväpiiri. Au Paireissakin sellaista muodostetaan. Ohjelmassa voi nähdä omin silmin eräänlaisen ryhmäytymisen ja sen vaikeudet.  

Uusi kausi nähtävissä huomisesta, eli 17.3 alkaen täällä, YLE Areenassa. Olen vuosia miettinyt Au pairin ottamista. Ohjelman katsominen lisää entisestään ristiriitaisia tuntemuksia. Vaikka monet nuoret ovat ihania, niin aika harva pärjää joka osa-alueella ihan pienen kanssa. Millaisia ajatuksia sarja teissä herätti? Voisitko ottaa Au pairin?

kuvat: Yle

 

Kommentit (0)

Seuraa 

MITÄ?

Sivuraiteilla -blogi jatkaa viihteen maailman ilmiöiden ja ihmisten käsittelemistä siitä, mihin Radalla-palsta jää. Elämääkin täällä eletään ja ihmetellään - välillä myös skumppalasin kera.

KUKA?

Emilia Saloranta on kolmekymppinen toimittaja, jonka mielestä viihde on ihmiselle hyväksi.

YHTEYS?

empuntemputjatarinat@gmail.com

Blogiarkisto

2017

Kategoriat