Herman KoMinun Hyllynlämmittäjä-haastekirjapinoni, tadaa! Valitsin nopeasti ja puhtaasti tunteella. Sitten vaihdoin pari kirjaa – ne järjellä. Miksi? Siksi, että pinoon alkoi kertyä liian monta liian paksua kirjaa. Minulla on vakaa aikomus suorittaa haaste kunnialla loppuun, ja sivumäärän pitää pysyä kohtuullisena.

Suorittaminen on muuten jo alkanut! Yksi kirjoista on luettu, mutta siitä enemmän pian.

Sitä ennen. Perustelut koko pinon kirjavalinnoille tulevat tässä:

Minä en lue sotakirjoja enkä natsikirjoja, mutta voi miksi niin rajoittunut, Johanna, joten ensimmäinen pinoon nostettu kirja on natsisotakirja, Jonathan Littellin Hyväntahtoiset. Mitä ja millaista on pahuus? Tulen mitä suurimmalla todennäköisyydellä vertailemaan tätä Knausgårdin Hitler-analyysiin, iltojeni iloksi. Tulen tulen.

Rrrrrakastan kertovaa tietokirjallisuutta, ja Johanna Vehkoon kirjan aihevalinta (kapea ja outo) lupaa hyvää. Parhaimpien kirjojen aiheet näyttävät ensisilmäyksellä just siltä, kapeilta ja oudoilta. Siksi Autiopaikoilla.

Olen svedofiili ja luen suht paljon dekkareita jo työnkin puolesta. Kerstin Ekman oli dekkarikuningatar ennen kuin nykyiset dekkarikuningattaret olivat edes syntyneet, enkä minä ole lukenut häneltä mitään, hävettääää! Voitti Tapahtui veden äärellä -kirjallaan 1990-luvulla sekä August-palkinnon että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Pakko olla hyvä.

Tsundokun alailmiö on se, kun ihminen matkustaa Jenkkeihin ja kantaa sieltä selkä vääränä kirjallisuutta Yhdysvaltain poliittisesta järjestelmästä ja historiasta. Mä nyt EN valinnut tähän sitä CIA:sta kertovaa 700-sivuista pageturneria — Legacy of Ashes, The History of the CIA:ta — vaikka sekin hyllystä löytyy, vaan Thurston Clarken The Last Campaignin, koska tässä päähenkilö on Bobby Kennedy, jonka nimen kuuleminen ei vaivuta minua välittömästi sadan vuoden uneen.

Aloin joskus lukea Jens Lapiduksen Rahalla saata mutta jätin kesken parin sivun jälkeen, koska "liikaa kolmea pistettä". Jaha, mielipiteenne on rekisteröity. Mutta! Rahalla saa -leffat katsoneena (joissa pääosassa Joel Kinnaman, tiutau) ja henkisesti kasvaneena ihmisenä pakko lukea ja kokea, mistä kaikki sai alkunsa. Kirjasta tietysti.

Herman Koch: Illallinen. Kaikki sanoo, että tämä on hyvä, ja minulla on tapana kallistaa korvaani kaikille, jotka painavasti sanoo.

Kun Patrick Modiano sai Nobelinsa, minä olin samaan aikaan Tukholmassa! Liikutti ainakin minua, mikä oli pakottava syy hankkia Modianolta jotain heti, kun palasin Suomeen. Kaupassa oli tarjolla Kehäbulevardi, ostin sen. En ole etenkään aiemmin ollut vähäeleisten pienoisromaanien ystävä, ja jää nähtäväksi, onko makuni sittemmin kehittynyt.

Dystopiat namnam ja siksi Emmi Itärannan Teemestarin kirja. Plus että tämä on yksi tunnetuimmista suomalaisista kirjoista maailmalla. Täytyy selvittää, miksi!

Veikko Huovinen ja Pojan kuolema. Yllättävin löytö kirjahyllystä. En muista tätä hankkineeni, enkä tiedä tästä juuri mitään. Ansaitsi sillä pinossa paikkansa.

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin. Superaihe, hivin tulo Ruotsiin, niin nerokas, omaperäinen ja samalla itsestään selvä = a winner. Ja se tv-sarja ❤

Doris Lessingillä on niin valtava tuotanto, että tavallaan ymmärrettävää, että en ole lukenut lempikirjailijani pääteosta Kultainen muistikirja. Ja tavallaan ei yhtään ymmärrettävää, tavallaan anteeksiantamatonta. Tämän lukemista odotan eniten, mutta menisikö kuitenkin kesälomaan? Ehkä, oletettavasti, varmasti.

Ta-Nehisi Coatesin esseistinen Between The World and Me on minulla yhä kesken, ja haluan lukea loppuun, mihin haaste patistaa. Niin hieno muoto, että itku pääsee: kirje omalle pojalle. Alkaa yhdellä sanalla: "Son." Järjettömän tehokas avaus, muuta ei tarvita. Paitsi nenäliinoja.

/Johanna

PS Kertaus on opintojen äiti! Käynnistimme Hyllynlämmittäjä-haasteen vuoden 2017 ensimmäisessä podcastjaksossa, ja vaikka vuotta on kulunut jo kuukausi, vielä ehtii mukaan, ehtii hyvinkin. Otsikon lupaama tyydyttävyys piilee siinä, että jokaisessa kirjanhaalijassa elää pieni suorittaja ja jokainen luettu kirja on suoritus. Liity siis iloiseen, suorittavaan, tyytyväiseen joukkoomme ❤

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaksi ystävää ja paljon puhetta siitä mistä ei ole puutetta: hyvistä kirjoista. Sivumennen-kirjapodcastia ja -blogia luotsaavat Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen.

Kuva: Satu Kemppainen. Graafikko: Reetta Kyttä. Podcastin tunnusmusiikki: Artemi Remes.

Blogiarkisto

2017

Kategoriat