“Voiko jossain olla maailma, jossa ihmisten ei tarvitse valita puoltaan, jossa kaikki voivat istua juomassa teetä ilman että valta kuuluu yksille ja pelko toisille?”

No huhhuh.

Luin Emmi Itärannan Teemestarin kirjan – se on osa Hyllynlämmittäjääni. Hyvä, että se päätyi pinooni, hyvä että luin.

Olen järkyttynyt ja aika lailla sanaton. Yritän nyt kuitenkin.

Teemestarin kirja on dystopia ja sijoittuu aikaan, joka on seurannut oletettavasti ilmastokatastrofia. On tukalan kuuma, aggressiiviset hyönteiset piinaavat ja niiltä suojaudutaan hyönteishuppujen sisään, moni kylä on peittynyt meriveden alle, eikä makeaa vettä ole – tai itse asiassa on, mutta sitä säännöstellään ja piilotellaan. Sillä valta, kellä puhdas vesi.

Se, mitä jäin erityisesti lukemisen jälkeen miettimään, on tapahtumapaikka. Kun nykyään näemme kuvia ilmastopakolaisista, hädän- ja puutteenalaisista, osaamme sijoittaa kuvat välittömästi jonnekin muualle, kauas, toiselle puolelle maapalloa. Teemestarin ahdistavassa tulevaisuuden maailmassa ei olla toisaalla vaan ollaan tunturimaisemissa, ehkä Kainuussa tai Lapissa.

Itärannan kirjassa ilmastonmuutos on muokannut meille tuttua elinympäristöä ja katastrofi tapahtuu täälläkin. Se tulee lähelle. Erittäin lähelle, sillä kirjan loppu ei päästä helpolla.

Virtaisipa vesi vapaana.

/Johanna.

PS Seuraavaksi tartun haasteessa Nobel-voittaja Patrick Modianon kirjaan Kehäbulevardit, koska edessä on matka Lontoon kirjamessuille ja 118-sivuinen kirja on kevyt pakattava.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, 2012 (Teos)

Kommentit (0)

Seuraa 

Kaksi ystävää ja paljon puhetta siitä mistä ei ole puutetta: hyvistä kirjoista. Sivumennen-kirjapodcastia ja -blogia luotsaavat Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen.

Kuva: Satu Kemppainen. Graafikko: Reetta Kyttä. Podcastin tunnusmusiikki: Artemi Remes.

Blogiarkisto

2017

Kategoriat