Iloinen jälleenkuuleminen pitkältä tuntuneen tauon jälkeen!

Sivumennen luki Zadie Smithin viidennen romaanin Swing Timen – ja viihtyi! Kirja tuntuu sanovan, että jokainen meistä ei välttämättä löydä omaa lahjaansa ja kutsumustaan. Joskus elämä menee niin, ja silti se on elämää ja yhtä arvokas tarina kuin toinenkin. Muutoin kirja kertoo kahdesta tytöstä, heidän välisestään liimasta ja siitä, miten sattumanvaraista ja haurasta ystävyys on. Koska kyseessä on Smith, ei siinä kaikki, vaan se kertoo myös etuoikeuksista, luokasta, naisten lisääntymisoikeudesta, kansainvälisestä adoptiosta, kulttuurisesta omimisesta ja kehitysyhteistyöstä, muun muassa. Swing Time (WSOY, suom. Irmeli Ruuska) on salamyhkäinen teos, jonka henkilöt ja viesti jää tarkoituksellisen mystisiksi. Salaisuuksia saa olla, eikä kaikkea tarvitse selittää puhki.

Jakson alussa lennämme sinivalkoisin siivin New Yorkiin, mistä Johanna ikävöi pirtelöä, joka oli sekä aamiainen, lounas että illallinen.

Oli siellä muutakin, esimerkiksi kirjakauppoja! Meren takana itsenäiset kirjakaupat elävät uutta pientä kukoistuskauttaan ja houkuttelevat kirjahamstereita hyvällä valikoimalla ja maineella, fiiliksellä ja esim tarkkaan valitulla biisilistalla. Johanna kävi nuuskimassa myös erään paljon parjatun yrityksen uudessa kivijalkakaupassa, ja toiseen kirjakauppaan hän jäi lähes asumaan. Mutta missä ja mihin?

Sillä välin toisaalla eli Suomessa Jonna kävi elävissä kuvissa. Seitsemänkymppinen ihmenainen Wonder Woman liikutti Jonnan kyyneliin ja ihan perustellusta syystä: WW (näin sisarten kesken) on ensimmäinen ihka oikea supersankaritar, humaani tarina ja kassamagneetti. Suffering Sappho!

Twin Peaks puolestaan saa Jonnalta risuja (David Lynch eläkkeelle!) ja heti perään ruusuja (David Lynch osa-aikaeläkkeelle!). Joskus outous on liian outoa, toisinaan se on magiikkaa, ja joissain tapauksissa se on niitä molempia samanaikaisesti tai peräkkäin.

Pohdimme naisten lose-losea: kuukautiset eli hedelmällisyys on häpeä ja vaihdevuodet eli hedelmättömyys on häpeä. Mutta niin kuin aina, häpeä talttuu puheella, ja nyt sitä puhetta alkaa tulla. Kuukautiset olivat viime vuoden äänekäs signaali, ja nyt vuorossa on vaihdevuodet. Heli Heino kirjoitti Venuksen vuoden, ex-x-file Gillian Andersson ja Jennifer Nadel We: A Manifesto for Women Everywheren ja Marina Benjamin The Menopausen. Summa summarum: rinta rottingilla kohti vaihdevuosia ja vapautta!

Lisäksi Sivumennen-sisaret ovat alkaneet koota omia epärealistisen korkeita kesälomakirjapinojaan. Jaksossa pari tiiseriä pinon pohjimmaisista kirjoista! Erityisesti toivomme kuulijoilta omia listauksia. Paino sanalla epärealistinen.

Seuraavassa jaksossa käsittelyssä sitten Yaa Gyasin Matkalla kotiin. Ja sitten koittaa kesäloma.

 

Smithin kuva: Jackie Nickerson

 

KIRJALISTA:

Zadie Smith, Swing Time (WSOY, suom. Irmeli Ruuska)

 

Heli Heino: Venuksen vuosi

Gillian Andersson & Jennifer Nadel: We: A Manifesto for Women Everywhere

Marina Benjamin: The Menopause

Marcel Proust: Kadonnutta aikaa etsimässä

Ian McEwan: Pähkinänkuori

Hillary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha

Doris Lessing: Kultainen muistikirja

Anna-Lena Lodenius: Vi säger vad du tänker

Emily Witt: Future Sex

Satu Taskinen: Lapset

Zadie Smith: Valkoiset hampaat, Nimikirjoitusmies, Kauneudesta, Risteymiä ja Changing my Mind – Occasional Essays   

Elena Ferrante: Napoli-sarja

Kommentit (1)

Henke

Valkoiset hampaat löytyy hyllystä, koska Flea kehui sitä joskus twitterissä. 
"Kieli oli kuin voideltu ja maailma kuin kiilotettu marmorimuna" https://storify.com/PenguinUKBooks/zadie-smith-speaks-to-twitter

"Kyllähän sitä opettaa lapsiaan, mutta he eivät kuuntele, koska heillä pauhaa 'Public Enemy' täysillä."

https://www.theguardian.com/music/musicblog/2016/dec/07/public-enemy-10-...

Zadien haastettu Helsingin Sanomissa http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005173860.html

Seuraa 

Kaksi ystävää ja paljon puhetta siitä mistä ei ole puutetta: hyvistä kirjoista. Sivumennen-kirjapodcastia ja -blogia luotsaavat Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen.

Kuva: Satu Kemppainen. Graafikko: Reetta Kyttä. Podcastin tunnusmusiikki: Artemi Remes.

Blogiarkisto

2017

Kategoriat